Summerdreamsin tauko on ollut ihan laittoman pitkä >.< !! No, nyt tuleepi hiljaiselo umpeen tujulla annoksella Summerdreamsia: 167 kuvaa kaiken kaikkiaan, hui!
Pitäkäähän pöksyistänne kiinni - simit eivät nimittäin välttämättä pidä -> osa sisältää taas K-16 tavaraa ;) Ja sitten pääsettekin jo asiaan:
Hailee
hapuili kännykkäänsä yöpöydältään. Ja tavoitti sen. Vaaleaverikkö painoi sen
korvalleen. ”Hailee”, hän haukotteli puhelimeen. Puhelimen toisessa päässä oli
tovin hiljaista. ”Sparby? Hyvä, luulin jo
soittaneeni väärään numeroon. Shaun tässä, muistatko vielä?”
Hailee
terästäytyi heti ja nousi istumaan sänkynsä reunalle. ”Muistan hyvinkin”, hän
sanoi jo ripeämmällä äänellä. ”Miksi soitat näin aamutuimaan?” ”Ajattelin, jos tahtoisit lähteä kanssani
pieneen seikkailuun. Miltä kuulostaa?”
Hymy kohosi
Haileen kasvoille. ”Kuulostaa hienolta. Milloin lähdemme?” Nainen ei enää
välittänyt päätöstensä vastuuttomuudesta. Irtiotto olisi paras ratkaisu, ja sen
Shaun hänelle juuri tarjosi. ”Pakkaa
tavarasi, tulen hakemaan tunnin kuluttua. Apollonhan se oli?”, Shaunin
iloinen ääni kuului. ”Joo, sehän se. Tehdään niin.”
Hailee päätti
pistää heti toimeksi. Täpinöissään vaaleaverikkö tökki Samanthaa kylkeen, mikä
sai Samin raottamaan silmiensä lisäksi myös suutaan. ”Mitä nyt?” Sam mutisi.
Hailee istahti Samanthan sängylle ja pyysi toista istumaan. Samantha nosti
yläruumiinsa kyynärpäidensä varaan. ”Kerro nyt”, hän hoputti.
Hailee etsi
hetken sanoja, kunnes luuli kiteyttäneensä asiansa mielessään. ”Lähden pariksi
päiväksi Shaunin kanssa pois”, hän intoili hillitysti. Samantha heräsi kunnolla
vasta nyt. ”Teet mitä?” hän kysyi. ”Lähden Shaunin kanssa pois vähäksi aikaa.
Palaan kyllä, ei teidän tarvitse siitä huolehtia”, Hailee selitti aistien jo
Samin huolestuneisuuden.
”Tajuatko
yhtään, mitä olet tekemässä? Se Shaun saattaa olla vaikka minkälainen
psykopaattinen lusikkamurhaaja!” Sam luennoi. Hailee rauhoitteli ystäväänsä.
”Sam. Olen iso tyttö, pidän huolen itsestäni. Minulla on puhelin mukanani, ja
rahaa lompakossa. Jos tiukka paikka tulee, niin pääsen sieltä kyllä omin avuin
kotiin tai tänne. Tarvitsen vain vähäksi aikaa aivolomaa”, nainen selitti
epätoivo äänestään siivilöityen.
Sam nyökkäsi
ymmärtävänsä. ”Selvä. Kunhan pidät huolen itsestäsi”, hän vannotti. Hailee
nyökkäsi jo pirteämpi hymy huulillaan. ”Nyt saat nukkua”, hän sanoi ja alkoi
pakata.
***
”V?” Alex
mutisi vieläkin hieman unessa. ”Niin, dorogaya?”
V:n matala ääni kuului melkein kuin kehräten. Ennen kun Alexandra ehti edes
tiedostaa sitä, oli hänen kasvoilleen levinnyt taas se onnellinen hymy. ”Meidän
pitäisi nousta, vai mitä luulet?”
”Vain jos
sinä olet sitä mieltä”, V sanoi ja suukotti naista tämän otsalle. ”Saanko käydä
suihkussa?” Alex kysyi istuutuessaan sängyn reunalle vetäen peittoa mukaansa
peittääkseen alastoman vartalonsa. ”Toki. Ensimmäinen ovi oikealla”, V ohjeisti
ja katseli tyytyväinen hymy huulillaan, kun punatukkainen katosi
kylpyhuoneeseen pelkkä V:n antama paita yllään.
***
”Miten niin
et löydä niitä!?” Nat vauhkosi Emmylle, joka istui keskellä heidän
hotellihuoneensa lattiaa kyyneleet vuolaina virraten kohti lattiaa. ”No… kun en
vain löydä!”, brunette parkui.
”Tarkoitatko
nyt sitä, ettei niitä ollut alun perinkään mukana, vai että olet hukannut ne?”
Nat alkoi jo melkein panikoida. ”E-en minä muista”, Emmy pillitti. ”Ei sitä
tullut ajatelleeksi siinä hetken huumassa!”
Nat iski
kämmenensä otsaansa vasten niin, että läsähti. ”Et. Voi. Olla. Tosissasi”, hän
saarnasi. ”Et kai sinä vain nyt juuri tunnustanut, että… kuksit sitä Jarodia ilman mitään suojausta!?” Emmy parahti vielä
äänekkäämpään itkuun. ”No joo!” hän ulisi kyyneltensä seasta.
Natalia tunsi
saavansa paniikkikohtauksen, joten hän keskittyi vain hengittämään sisään ja
ulos. Sisäänhengitys… ja uloshengitys. Kerran toisensa jälkeen. Kun huimaus
alkoi mennä ohi, nainen lysähti sängylleen. ”Noniin. Huh, rauhoitutaanpa. Emmy,
tästä lähtien et edes katso miestä ilman että sinulla on kumi laukussasi. Tämä
oli käsky”, Nat komensi ja sulki silmänsä. Mihin
soppaan tuo Emmy itsensä vielä keittää… tai on jo keittänyt?
***
”Mihin sinä
oikein viet minua?” Hailee kysyi nauraen. Shaun painoi kämmenensä hellästi
vielä tiukemmin kiinni vaaleaverikön silmien päälle peittääkseen tämän
näköaistin. ”Saatpa nähdä. Älä kurki”, mies hymähti huvittuneena ja ohjasi
Haileen huvilamökkinsä rantahietikolle.
”Saat avata
silmäsi”, Shaun kuiskasi, ja veti kätensä pois Haileen kasvoilta ja asetti ne
naisen vyötärölle. Avatessaan silmänsä Hailee henkäisi ääneen. ”Oih! Täällä on niin kaunista!” Shaunin
ilme lähenteli jo melkein omahyväisyyttä. ”Niinkö sinusta?” ”No on!” Hailee
ihasteli vilpittömästi. Tämän ihastuksesta henkäily voimistui Shaunin viedessä
heidät sisään huvilaansa.
”Tämäkö se
oli se sinun seikkailulupauksesi?” Hailee kysyi kääntyen kasvot kohti Shaunia.
Punatukkainen virnisti. ”Jäin kiinni”, hän naurahti. ”Tämä on ihanaa”, Hailee
henkäisi ja painautui Shaunia vasten.
”Ala tulla,
patikkaretki odottaa”, Shaun hoputti hetken kuluttua. Haileen silmät levisivät
lautasen kokoisiksi. ”Patikkaretki?” ”Niin, patikkaretki. Tiedäthän, reppu
selkään ja luontoon?” Shaun selvensi. Nainen naurahti. ”Kyllä minä tiedän mitä
se tarkoittaa. Minä vain… En ole patikoinut kuin viimeksi teininä”, hän sanoi
hieman haikeutta äänessään.
”No, tänään
päivität patikkaretkitietojasi”, Shaun ilmoitti silmää vinkaten. Haileen
huulille kohosi odottava hymy.
***
Iltapäivällä
Alex huomasi jälleen kerran viipyneensä koko päivän samassa paikassa, tosin
tavallisuuteen poiketen tällä kertaa hän ei ollut ainoa, sillä V oli ollut
hänen seuranaan koko sen ajan.
”Alex”, V
henkäisi naisen takaa nuuhkien tämän niskaa. ”Mm?” nainen mumisi kysyvästi.
”Taidat jo tietää tämän, mutta rakastan sinua”, V sanoi muristen loppuun. Alex
hengitti syvään. ”Älä unohda, että tunne on molemminpuolinen”, hän kuiskasi. V
kehräsi taas ja suukotti Alexin kaulaa.
Kohta V nousi
seisomaan ja ojensi kätensä hämmentyneelle Alexandralle. ”Mitä nyt?” nainen
hämmästeli tarttuessaan V:n käteen ja kammetessaan itsensä pystyyn. V hymyili.
”Tahdon viedä sinut rannalleni, huvilalleni.”
Alex toljotti
miestä kuin puulla päähän lyötynä. ”Siis… Tarkoitatko sinä että sinulla on oma rantasi?” hän kysyi epäuskoisena. V
nyökkäsi. ”Le Lion de Mer on ihan tässä lähellä, sen etelärannalla on se
huvila, josta puhun”, hän selvensi. Alexin oli painettava penkkiä.
”Siis… Taitaa
se olla totta. Olen rakastunut rikkaaseen”, hän naurahti. V nauroi. ”Ja rikas
on rakastunut sinuun”, hän lisäsi – tiedosti itsekin, mutta pakko se oli
myöntää – typerä onnellinen hymy koristaen koko kasvojaan. Alex nousi seisomaan
ja katsoi V:n kauniita harmaita silmiä. ”Selvä, vie minut sitten sille
saarellesi”, hän myöntyi. ”Minun kai täytyy hakea ensin vaatteitani
hotellilta?”
”Joo, luulen
että sinusta olisi mukavampi olla omankokoisissa vaatteissasi”, V naurahti.
***
Yhtäkkiä
Samantha huomasi ystävänsä kadonneen. Humalansa takaa hän oli tiedostanut sen,
että Emmy oli häipynyt jonkun miehen matkaan, edellisen illan perusteella
jälleen omaan hotellihuoneeseensa, mutta Nataliaa ei vaaleaverikkö nähnyt
missään.
Kellokin
alkoi olla jo reilusti yli puolen yön, joten Sam päätti lähteä takaisin hotellille,
oli siellä sitten odottamassa humalainen ja tyydytetty Emmy miehensä kanssa tai
ei.
Kuljettuaan
hieman yli viisi minuuttia kohti Apollonia Sam alkoi tuntea vilunväreitä
olkapäillään, sadekin ripotteli jo ensipisaroitaan maankamaralle. Nainen
huokaisi syvään ja kiristi tahtia. Ja sitten alkoi miettiä: Kuljenko minä edes oikeaa reittiä? Hän
pyöri ympäri yrittäen etsiä tuttua maamerkkiä, mutta jotenkin kaikki tuntui
yhtä oudolta kuin hänet olisi paiskattu keskelle Shanghaita.
Raju haukotus
ravisteli Samanthaa. Voi että muuten
väsyttää... Ehkä jos istun tähän hetkeksi… Sam haukotteli vielä kerran,
tällä kertaa paikaten suunsa kämmenellään, ja istahti viereisen rakennuksen
seinää vasten asetellen mekkoaan paremmin ylleen. Hänen silmänsä alkoivat
lupsahdella…
Yhtäkkiä Sam
kuuli auton äänitorven äänen. Hän hätkähti yhtäkkistä ääntä, ja loi vihaisen
katseen Cadillacin kuskiin, joka hivutti ikkunaansa pikkuhiljaa alemmas. Mitä ihmettä tuo tyyppi oikein tekee?
”Hei, oletko
eksynyt?” autosta kuului matala miesääni. Nainen ei kyennyt kuin tuijottamaan
ikkunasta näkyvää miestä. ”En ole”, hän sai lopulta kakaistua – huomasi samalla
vähän sammaltavansa. En kai minä nyt…
näin humalassa ole? ”Ai, no tarvitsetko kyydin? Täällä alkaa ihan juuri
sataa.” Mies auton ratissa näytti aidosti huolestuneelta.
”Een minä
kyytiä tarvitse. Lepäilen tässä hetken vain ihan piiiiikkuisen hetken. Älä
huoli, setä”, Sam huiskautti auton kuskille, mikä sai tämän kulmat kurttuun.
”Hei, mene jo vittuun siitä, kyllä minä pärjään!” hän huudahti vielä, kun
miehessä ei näkynyt muutosta hetkenkään kuluttua.
Sitten…
hän taisi nukahtaa.
***
Freddy Devon
huokaisi syvään. Että hänen pitikin olla luonteeltaan se laupias samarialainen.
Eihän hänen tarvinnut tuota naista – tyttöä? – auttaa, tämähän vielä vakuutti
pärjäävänsä itsekin! Mutta jokin kello soi miehen päässä käskien tätä hoitaa
nainen turvaan öisiltä kaduilta.
Freddy kirosi
hiljaa ja nousi autosta, asteli rauhallisesti naisen vierelle ja kyykistyi. Hän
tarkkaili hetken naisen kasvoja. Ne olivat… itse asiassa kauniit. Ja no,
ainakin hän hengitti. Pelkkä sammuminen siis.
”Haloo?”
Freddy yritti huhuilla tyttöä hereille, mutta tasainen tuhina vain jatkui, eikä
merkkejä palanneesta tajunnasta ollut havaittavissa. Hän tökkäsi naista
kylkeen, mutta sain takaisin vain ynähdyksen.
Vittu… hän manasi mielessään. No, en minä häntä voi tähänkään jättää. Enempää sieppauksen määritelmää miettimättä Freddy kantoi naisen autoonsa, vaihtoi ykkösvaihteen ja polkaisi moottorin laulamaan.
***
”Eikö
yötaivas olekin kaunis?” Hailee huokaisi Shaunin sylissä. Pari oli maannut
rannalla jo tunnin putkeen välillä taivasta, välillä toisiaan katsellen. ”Ei
yhtä kaunis kuin sinä”, Shaun mielisteli ja painoi suukon Haileen otsalle.
Hailee
naurahti. ”Hei, olen tosissani”, Shaun nauroi. Hailee hymyili. ”Kiitos”, hän
sanoi. ”Mistä?” Shaun uteli mielenkiinnosta palaen: hän halusi tietää, mitä
vaaleaverikön päässä liikkui.
”Tästä
matkasta lähinnä. Siitä että olet siinä”, Hailee vastasi se sama haikeus
äänessään, kuin aiemminkin. Se pisti Shaunin jo miettimään, olikohan Haileella
ollut aiemmin joku mies, josta tämä vielä välitti.
”Eipä kestä”,
mies sanoi ja veti Haileen lähemmäs itseään.
***
Vaaleaverikkö
tuli tajuihinsa vasta reilusti yli puolen yön. ”Heräsithän sinä”, Freddy
henkäisi helpotuksesta ja kiikutti naiselle lasin vettä, asetti sen
sohvapöydälle. ”Mitä vittua?” nainen sopersi. Mistähän olisi järkevintä aloittaa…?
”Öh, en tiedä
nimeäsi, mutta löysin sinut sammuneena tienmutkasta ja ajattelin pelastaa sinut
öiseltä Saint Raphaëlilta, joten toin sinut asunnolleni. Saat nukkua täällä
tämän yön. Ai niin, ja minä olen siis Freddy. Freddy Devon”, Freddy selitti
tuntemattoman naisen haravoidessa katseellaan hänen olohuonettaan.
Nainen näytti
pöllämystyneeltä hetken, mutta selvitti päänsä tovin kuluttua ja avasi suunsa. ”Sam.
Samantha Glew”, tämä esittäytyi. ”Siis… Freddy rakas, saanko minä nukkua täällä?” hän kysyi. Freddyn oli
pakko naurahtaa. Vai että rakas… Hupsuhan
tuo on. Tai sitten tosi humalassa. ”Saat”, hän sanoi hitaasti saaden
Samanthan rauhoittumaan hieman.
”Joten, missä
haluat nukkua? Siinä sohvalla vai?” Freddy kysyi. Samantha kääntyili ympäri
silmäillen koko huonetta. ”Voi, ei sinun tarvitse vaivautua. Kyllä minä itse
vuoteeni järjestän”, nainen toppuutteli ja yritti nousta seisomaan. ”Minä…
Minua odotetaan hotellilla.”
”Tuossa
kunnossa en kyllä päästä sinua lähtemään”, Freddy sanoi jyrkästi. Samantha oli könynnyt
itsensä pystyyn ja mulkoili nyt miestä tuimalla katseella. ”Eli sinä sieppasit
minut”, hän teki johtopäätöksen. ”Käytännössä toin sinut turvaan, mutta
päättele miten haluat. Humalasi ei kyllä auta siinä yhtään, sen voin sanoa”,
Freddy totesi ja nosti kätensä rinnalleen puuskaan. Samantha lysähti sohvalle
toivottoman oloisena.
”En minä
varmaan saa nukuttua yhtään”, nainen mutisi. ”Miksi niin?” Freddyn kasvot
vääntyivät pienen huolen aiheuttamaan väänteeseen. ”No… Minulla on vain niin
paljon ajateltavaa.” Freddy nyökkäsi. Selvä, blondi tuskin halusi puhua siitä,
äänensävy kertoi kaiken.
Hiljaisuutta
jatkui puolisen tuntia. Sen aikana Freddy oli vain tyynesti keittänyt itselleen
kahvit – oli tietenkin kysynyt Samanthalta, josko tämä olisi halunnut; uninen
tuhina oli kelvannut hyvin vastaukseksi – suunnitellut seuraavaa
asiakastapaamistaan, ja tietenkin vahtinut yllätyksellistä ”potilastaan”.
Freddy oli
melkein kaataa kuuman kahvinsa syliinsä kuullessaan kimakan karjaisun
sohvaltaan. Aha, ilmeisesti tämä Samantha oli herännyt. Nainen nosti päänsä
sohvalta, vääntäytyi parempaan asentoon ja tuijotti Freddya hetken, kunnes
sanoi jotain.
”Paitsi…
Anteeksi, mutta saanko avautua sinulle? Okei, tiedän että tämä on täysin
hullua, koska en edes tunne sinua ja niin poispäin, mutta minusta tuntuu, että
sinä saattaisit ymmärtää”, Sam sanoi hieman nolostellen ja istua röhnötti
sohvalla mekonhelmaansa nypläten. Freddy oli pysäyttänyt tekemisensä heti
kuullessaan Samin aloittavan uudestaan puhumaan, sillä sammaltaminen oli kummasti
tiessään ja terve järki oli tullut sen tilalle. Freddy hämmästeli ensin kotvan,
mutta silti jätti kahvinsa keittiön pöydälle ja asteli naisen viereen sohvan
likelle, uteliaisuutta uhkuen.
”Kuuntelen
mielelläni”, hän sanoi hymyillen.
***
”No, entä
mikä sai sinut lähtemään tälle lomalle?” Freddy uteli. Kello oli jo viisi
aamuyöllä, eikä parivaljakko ollut nukkunut silmäystäkään: Sam oli kaivannut
niin kipeästi jotakuta, jolle jutella ja suolsikin nyt jokaisen mielensä oikun
Freddyn korvien kuultavaksi. Mies puolestaan ei kuunnellut pelkästään
kunnioituksesta, vaan häntä myös oikeasti kiinnosti mitä tuon vaaleaverikön
ajatuksenjuoksu piilotti sisäänsä.
”Siis. En ole
puhunut tästä vielä kenenkään kanssa, tämä on niin tuore juttu, mutta… Syöpä
vei pikkusiskoni pari viikkoa sitten ja… No, minulla on ollut vaikeaa käsitellä
se asia. Marie oli minulle normaalia läheisempi ja tärkeämpi sisko. Me jaoimme
kaiken. Siis, ihan kaiken”, Sam
vuodatti, ja huomasi kyyneleen tirahtaneen silmäkulmaansa.
”Anna minä”,
Freddy sanoi ja kurottautui pyyhkäisemään tipan pois. Samantha vain hymyili
miehelle. ”Jatka toki.” ”No… Niin. Se oli rankkaa. Nähdä ihan vierestä, miten
toinen kärsi. Vaikka kyllä Mariella oli rankempaa. Tahdon ajatella, että hän on
nyt paremmassa paikassa. Ja hänen kärsimyksensä on poissa”, Sam sanoi katsellen
taivasta ikkunan läpi. Freddy nyökkäsi myötätuntoisena.
”No, nyt olen
päättänyt, että kun elämä voi päättyä milloin tahansa, toteutan omia haaveitani
tästä edespäin. En voi odottaa enää, että olen valmis. En ole ikinä valmis, jos
vain odotan.” ”No, minkä haaveen olet päättänyt toteuttaa seuraavaksi?” Freddy
kysyi. Sam lukitsi katseensa miehen silmiin. ”Tahdon antaa itselleni
mahdollisuuden tulla ihan oikeaksi laulajaksi. En millään teinipoppitasolla tai
yhden hitin ihmeenä, vaan ihan kunnolla. Ja tiedän, että osaan laulaa. Siitä
olen sataprosenttisen varma”, Sam julisti irrottamatta katsettaan hetkeksikään
Freddyn silmistä.
Mies nyökkäsi
katkaisematta katsetta. ”Sittenhän sinun on tehtävä se.”
***
Natalia
heräsi armottomaan päänsärkyyn. Päässä jumputti siihen malliin, kuin joku olisi
hakannut sitä katuporalla sisältä päin. Nainen raotti silmiään nähdäkseen mihin
oli tällä kertaa sammunut, mutta kauhukseen ei tunnistanut paikkaa yhtään. Ei
minkäännäköisiä tuntomerkkejä olinpaikasta, kaikki oli yhtä uutta kuin kännykkä
alkuasukkaalle.
Natalia nousi
hitaasti istumaan ja pyöritteli päätään yrittäen edelleen etsiä tuttuja asioita
lähistöltä. Ikkunasta puhkui kylmä ilma, ja veto tuntui heti naisen
rinnuksilla. Nat vilkaisi alas ja vinkaisi huomatessaan olevansa ilkosen
alasti.
Silmäkulmastaan hän näki jotain mustatukkaista. Se jokin oli… alaston mies. Natalian itsehillintä ei ehtinyt enää vaimentamaan naisen huutoa, vaan blondi kirkui kuin pikkutyttö mörön nähdessään. Hädissään hän penkaisi lattialta eilisen mekkonsa ja kiljui minkä kerkesi yhä vain tuota alastonta miestä tuijottaen.
Mies sängyllä
oli kuitenkin herännyt jo ensimmäiseen huudon ääniaaltoon, vetänyt yksityisten
osiensa peitteeksi mitä ilmeisimmin eilen käyttämänsä paidan, ja nyt he
molemmat huusivat täyttä kurkkua toisiaan tuijottaen, kunnes Natalian kurkkua
kivisti.
”Kuka sinä
olet?!” Nat huusi miehelle. ”Missä minä olen?” hän jatkoi tivaamistaan, mutta
huomasi miehen tutkailevan häntä ja vartaloaan. ”Vastaa!”, nainen vaati.
”Otetaanko
ihan rauhallisesti? Minä olen Zane Fildes, ja tämä on minun asuntoni Saint
Raphaëlissa. Noniin, kerro sinä nyt kuka olet ja mitä vittua teet täällä”,
Zaneksi itsensä esitellyt sanoi tilanteen huomioon ottaen kumman rauhallisesti.
Natalia
nielaisi. ”Minä… Minä olen Natalia Hinchliffe. Ja minä, tuota… Minä luulen että
teimme yöllä jotain jota kadumme nyt”, hän sanoi katse sängyssä ja sen
peitteissä – tai siis peitteiden poissaolossa. Zane nielaisi kuuluvasti.
***
”Pidä huoli
itsestäsi”, Sam sanoi hotellinsa ovella. Freddy hymyili hänelle. ”Soitan
sinulle”, mies lupasi. ”Teepä se”, Sam vannotti ja vilkutti Cadillacille, joka
mennä liihotti kohta jo kaukana.
Huokaisten
haikeana Sam laahusti itsensä sisälle, omaan huoneeseensa, joka
yllätyksellisesti ammotti tyhjyyttään, ja nakkasi laukkunsa sängylleen.
Aavistuksen verran huolissaan Sam meni tarkastamaan vielä Emmyn ja Nataliankin
huoneen.
Ovi oli
jostain syystä auki, ja kun Samantha avasi makuuhuoneen oven, hänen oli pakko
peittää silmänsä käsillään. Emmy nukkui sängyllään ja hänen vieressään makasi
se eilinen mies, jonka kanssa brunette oli häipynyt. Ja he molemmat olivat
täysin alasti.
Sam hengitti
syvään ja päätti sitten ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mahdollisimman
kovaäänisesti nainen riuhtaisi oven auki pamauttaen sen seinään, saaden
aataminasuiset hereille. Korottaen ääntään oktaavin korkeammalle kuin
normaalisti, vaaleaverikkö pisti huutaen: ”Noniin ukko siitä! Vaatteet päälle
ja ulos täältä!” hän huusi miehelle, joka ihmeen vikkelästi pisti tassua toisen
eteen ja oli ennätysvauhtia poissa naisten silmistä.
”Sam, mitä
vittua”, Emmy mutisi sängystään ja hieraisi silmiään. Samantha nakkasi
brunetelle jotain vaatteita päälle puettavaksi ja istuutui Natalian tyhjälle
sängylle.
”No sitä
vittua, että olit varmaan taas ilman kumia, vai mitä?” Sam torui. Emmy näytti
hämmentyneeltä kiskoessaan paitaa ylleen. ”Joo, Nat kertoi”, Sam vahvisti Emmyn
luulot. Mielessään Emmy kirosi Natalian alimpaan helvettiin. ”No entä sitten?”
hän yritti kuulostaa välinpitämättömältä.
Sam nousi
seisomaan silmät laajenneina. ”Emmy! Etkö nyt vain älyä, että tällä hommalla
saat vielä HIV:n tai lapsen! Tai molemmat!” Sam huusi. Hänen teki niin mieli
mätkiä Emmyä jollakin kovakantisella.
”Tajuan,
tajuan!” Emmy huusi takaisin. ”Anteeksi. Joo, kyllä tiedän sen. Lupaan, että en
tee sitä toiste”, hän sanoi lysähtäessään sängylleen, katse maassa ja ääni
katumusta pullollaan. Sam nyökkäsi. ”Pidäkin tuo lupaus”, hän vannotti ankara
katse silmissään.
***
”Vai että
muistat, että minä lähestyin sinua? Ehkä muistat väärin, sinähän se minua ensin
ahdistelit”, Zane virnuili. Nat nauroi. ”Ai näinkö?” hän sanoi ja pysähtyi
muutaman sentin päähän koskettamasta Zanea. Pari killitti toisiaan hetkisen
ajan silmiin. ”Juuri noin”, Zane henkäisi hiljaa ja kahmaisi Natin suudelmaan
painaen naisen vasten keittiötasoa.
Natalia oli
heti täysillä mukana. Hän oli aistinut heidän välillään vallinneen jännitteen
jo heti herättyään, ja nyt se jännite oli purkautumassa. Juuri näin hän halusi
sen tapahtuvan. Nainen hapuili keittiötason reunaa ja nosti kohta itsensä
istumaan sen päälle suudelmien lomassa. Elliot oli sillä hetkellä maailman
yhdentekevin asia. Ja ehkäisy myös.
Mitä
ilmeisimmin heillä oli samat aikeet, kun Nat hivutti Zanen boksereita alaspäin,
ja Zane puolestaan liu’utti Natalian vaivalla pukemia pikkuhousuja pois.
Ei kulunut
kauaakaan, kun Natalia tunsi jo Zanen kiihottumisen sisällään samalla, kun
miehen huulet rouhivat hänen omiaan. Vaaleaverikkö voihki nautinnon ansiosta ja
kaipasi vain lisää. Sitähän Zane hänelle tarjosi: tämä siirtyi samettisen
pehmeillä huulillaan hyväilemään ja kiusoittelemaan Natalian kaulaa,
pyöritellen samalla tämän sieviksi nipukoiksi jähmettyneitä nännejä
peukaloidensa päillä unohtamatta kuitenkaan hetkeksikään alakerran toimintaa.
Saavuttaessaan
nautinnon huipun Natalia puuskutti hengästyneenä saaden Zanen pysähtymään
hetkeksi. ”Mitä”, nainen henkäisi tuntiessaan Zanen pysähtyneen. Hän ei
katsonut miestä, vaan piti silmänsä suljettuina ja kaulansa ojennettuna ja
yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
”Tulitko
sinä?” Zane kysyi ja aloitti hitaasti taas työntönsä saaden Natalian
vaikertamaan mielihyvästä. Nat mumisi myöntävästi saaden Zanen miltei
kehräämään. ”Hyvä”, mies murisi puraistessaan hellästi Natalian toista nänniä
ja alkoi ilmeisesti itse tulla.
”Kyllä, voi kyllä”, Nat voihki ja kynsi Zanen
selkää kun miehen edestakainen liike tuntui hidastuvan ja muuttuvan
jähmeämmäksi. Zane puristi huulensa tiukasti yhteen samaan aikaan
kulmakarvojensa kurtistamisen kanssa, mikä sai Natin siirtämään otteensa miehen
pakaroihin. Kun Zanen liike pysähtyi
kokonaan, hetken pari tuijotti toisiaan silmiin huohottaen kumpainenkin. ”Se
oli…” Zane aloitti vaivalloisesti hengästymiseltään. ”Ihmeellistä”, Nat
täydensi ja painoi vielä suukon Zanen pehmeille, suudelmista turvonneille
huulille.
***
”Alex, onko
sinun pakko lähteä?” V:n ääni kuului vaimeana. Mies ei kehdannut kääntyä
rakastaan kohti, olihan hän veneen ratissa. Sen sijaan Alex siirtyi miehen
taakse ja halasi tätä takaapäin. ”Miksi sinä nyt tuollaisia mietit? Enhän minä
ole menossa yhtään minnekään”, Alex hämmästyi ja painoi poskensa V:n selkää
vasten.
V oli tovin
hiljaa, mutta sinisen veden liplatus venettä vasten täytti hetken hiljaisuuden.
”Tulin vain ajatelleeksi sitä, ettei tämä voi jatkua loputtomiin”, hän sanoi
alakuloisena. Alex huokaisi. ”Älä ajattele sitä.” ”Yritän kovasti”, V vastasi
ja irrotti toisen kätensä veneen ratista hamuillakseen Alexin käden omaansa.
”Minä… En
halua lähteä. En ilman sinua”, Alex kuiskasi. V kääntyi tuuman verran Alexin
suuntaan irrottamatta katsetta suunnasta. ”Niinkö on?” ”Kyllä”, Alex vastasi
vuorenvarmana. ”Sinun pitäisi olla imarreltu”, nainen lisäsi kiusaten. V
pysäytti kaasun ja antoi veneen liukua vielä muutaman metrin eteenpäin samalla,
kun hän kääntyi kunnolla ympäri punatukkaiseen päin ja tillitti tätä suoraan
silmiin. Sitten mies siirsi katsettaan piirun verran alemmas, Alexandran läpikotaisen
suudeltaviin huuliin, ja painoi omansa niitä vasten.
”Sitten minä
olen imarreltu”, mustatukkainen murahti. Alex hymyili pienen hammashymyn, mikä
sai V:n kehräämään ja jatkamaan suudelmasadettaan.
***
”Jarod?
Oletko se sinä?” Emmy kiljui musiikin läpi. Jarod yritti tähystää äänen
lähdettä, mutta vasta kun Emmy koputti tämän olkapäätä, mies tavoitti bruneten
kasvot. ”Emmy”, Jarod henkäisi hyvillään. Hymy saapui koristamaan tämän
kasvoja.
”Tulitko
hakemaan toista erää?” Jarod kysyi vihjaillen. Emmy nauroi. ”No en, hassu!
Vaan… myös kolmatta… Ja ehkä myös
neljättä”, nainen flirttaili silmää iskien. Jarod mittaili Emmyä katseellaan
kunnes nyökkäsi hyväksyvästi.
”Tule,
mennään”, mies kumartui kuiskaamaan Emmyn korvaan, tarttui tätä kädestä ja
johdatti takaovesta ulos. Emmy kikatti koko matkan, ja siitä Jarod päätteli
tämän olevan jo valmiiksi hieman jurrissa. Hän ohjasi naisen autolleen, istutti
tämän pelkääjän paikalle ja istuutui itse ratin taakse. Sen verran vastuuta
hänellä oli, ettei päästänyt humalaista rattiin. Hänhän ei ollut itse ottanut
kuin yhden viattoman viskipaukun. Ei se nyt niin paha voisi olla.
Emmy vilkuili
Jarodia vihjaava hymy huulillaan, naisen hampaat paljastaen. ”Mihin me olemme
menossa?” Jarod väläytti Emmylle hymyn ja käynnisti auton. ”Asunnolleni.” Emmy
pärskähti nauruun ja kihersi holtittomasti.
***
”Haistatko
suolaveden tuoksun?” Shaun kysyi käheällä äänellä. Hailee nuuskaisi ilmaa ja
henkäisi. ”Haistan. Ihana tuoksu.”
”Tule
kanssani uimaan”, Shaun ehdotti, nousi pystyyn ja alkoi jo riisuutua. Hailee
muisti, ettei pitänyt sillä hetkellä yllään muuta uimiseen kelpaavaa kuin
alusvaatteensa, mutta nyökkäsi silti. Irtiotto arjesta, niinhän se oli?
Osoittautui
vääräksi luuloksi ajatella, että Shaunillakaan olisi ollut minkäänlaisia
uimahousuja mukanaan, mies nimittäin päätti uida alushousuillaan, mikä pisti
Haileen vähän tirskahtamaan. Voi, miten kiusallista!
”Tuletko sinä
vai et?” Shaun hoputti, sillä oli itse jo polviaan myöten vedessä, kun Hailee
vasta riisui housujaan. Ei kulunut kauaakaan, kun kuului jo molskahdus ja Shaun
katosi näkyvistä. Hailee asteli veteen kokeillen sen lämpötilaa. Tarpeeksi lämmin, nainen arvioi
varovasti ja juoksi veteen välttääkseen totutteluvaiheen.
Shaun nousi
vedestä juuri silloin ja pärskäytti vettä Haileen päälle, mikä sai naisen
kiljaisemaan. Punaiset hiuksensa märkinä Shaun veti Haileen kiinni ihoonsa ja
suuteli tätä suulle. ”Taidan rakastaa sinua”, Shaun kuiskasi omistavaan sävyyn
ja suukotti vaaleaverikön korvaa.
Hailee tunsi
olonsa heti paljon epämukavammaksi kuin hetki sitten, ja tyhmä hymy hänen
kasvoiltaan varisi veden pieniin aaltoihin. Hän ei kuitenkaan antanut sen
näkyä, vaan pystytti huulilleen uudelleen muikean hymyn ja katsoi Shaunia
ujosti silmäkulmastaan. Täydestä meni.
***
”Miten sinulla oikein on varaa tällaiseen luksukseen! Poreamme ja kattohuoneisto ja kaikki!” Emmy ihasteli astuessaan poreammeeseen, jossa Jarod jo odotteli kyseenalainen virne naamallaan. ”Sijoittamalla voi poikia hyvät hynät”, Jarod sanoi salaperäisesti ja hivuttautui heti lähemmäs Emmyä tämän päästyä lämpöiseen veteen.
Emmy huomasi
miehen pienen eleen ja asettui tämän eteen lukiten tämän paikoilleen
käsivarsillaan. Pari tuijotti toisiaan silmiin katse himoa tihkuen. Emmy
antautui vaistojensa – ja humalatilansa – vietäväksi, liiskasi huulensa Jarodin
huulia vasten ja ujutti kielensä miehen suuhun.
Märkä
suudelma ei ollut ainoa, mistä Emmy oli kiihkoissaan. Hän tunsi Jarodin
miehuuden tämän uimahousujen läpi lantiotaan vasten, ja antoi tälle sanattoman
luvan astua sisään. Emmy asettui vasten poreammeen seinää ja salli Jarodin
siirtyä eteensä, levittää jalkansa omillaan, riisua bikininsä alaosan ja
työntyä sisään. Samanthalle vannomansa lupaus oli unohtunut kuin lapanen lentokentän
vessaan.
Samassa ovi
kävi. Ulos astui ruskeatukkainen nainen, joka jäi tuijottamaan hetkeksi
järkyttyneenä Emmyä ja Jarodia, jotka kapusivat itsensä poreammeesta ja
kiskoivat vaatteensa takaisin päälleen.
”Monica, anna anteeksi! Tämä ei ole miltä näyttää! Anna minun seli–” Jarod yritti, mutta hänen puheensa katkesi terävään kämmenen läpsäisyyn, joka osui miehen poskelle. ”Älä yritä!” brunette huusi täyttä päätä kasvot raivosta ja epäuskosta leimuten.
Emmy vain
katseli vihanneksena vierestä, kun tuo vieras nainen huusi menemään Jarodille,
joka yritti selittää ja pyydellä anteeksi. Heillä oli ilmeisesti jotain
meneillään. Ja hän oli tullut ja pilannut sen luultavasti lopullisesti. Kohta
tuo nainen kuitenkin kääntyi Emmyyn päin. ”Ja Sinä!”
Emmy sulki
silmänsä juuri sen hetkisen ajaksi, kun ruskeatukkainen – mitä ilmeisimmin
Monica – antoi kämmenensä taas laulaa, ja iski sen vasten Emmyn ohimoa. ”Minun bikinini! Senkin lutka! HUORA! Häivy talostani!” Monica
karjui menemään. ”Emmy, anna anteeksi”, Jarod vinkaisi, mutta katui ilmeisesti
välittömästi sanojaan saadessaan tuta Monican raivon vielä kertaalleen. ”Ai hän
merkitseekin sinulle vielä jotain?!”
Lyönnin
aiheuttamassa shokissa Emmy pisti tiedostamattaan jalkaa toisensa eteen, keräsi
vaatteensa lattialta ja asteli horroksessa rakennuksesta ulos. Hän sanoi, että nämä olivat hänen eksänsä unohtamat
bikinit…
***
Ja voilà!
Mulla ei tästä oikeestaan oo enää mitään sanottavaa :D paitsi että jotkut kuvat sotii (ainakin omaan silmään) niin räikeesti tekstin kanssa... no, rapatessa roiskuu, eikä kaikkia pikku yksityiskohtia jaksa alkaa korjailemaan :D
ja että nää Summerdreamsin osat vaan pitenee ja pitenee, tääkin oli Wordissa 14 sivua :D:
Jättäkäähän ihmeessä jotain elonmerkkejä (;
***
Ja voilà!
Mulla ei tästä oikeestaan oo enää mitään sanottavaa :D paitsi että jotkut kuvat sotii (ainakin omaan silmään) niin räikeesti tekstin kanssa... no, rapatessa roiskuu, eikä kaikkia pikku yksityiskohtia jaksa alkaa korjailemaan :D
ja että nää Summerdreamsin osat vaan pitenee ja pitenee, tääkin oli Wordissa 14 sivua :D:
Jättäkäähän ihmeessä jotain elonmerkkejä (;
Voi Emmy, ekana iski kauhee paniikki seksistä ilman kumia, mutta yhä se sitten vain paineli menemään senkin jälkeen. Paniikki katosi mielestä kummasti... Sitten jäätiinkin kiinni. Autsista.
VastaaPoistaAlex tuntuu löytäneen sielunkumppaninsa. Toivottavasti hänen ja V:n juttu kestää myös loman jälkeen. V on järisyttävän kuuma sim, minäki haluun tommosen miehen :>
Vai että meni Shaun tunnustamaan rakkautensa Haileelle. Hailee ei ilmeisesti tunne samaa kun noin vaikeaksi meni :D Mitähän tästä kehittyy.
Jaaha, Natalia löysi täydellisen seksikumppanin :D Nice. Sam avautui tuntemattomalle hyypiölle kummallisen helposti, olisi tuo miekkonen voinut olla vaikka minkälainen sekopää. Mulla on aavistus että noiden kahden välille tulee vielä jonkinlaista juttua...
Kiitos osasta! Jään odottelemaan jatkoa.
Emmyllä ei kyllä järki päätä pakota 24/7 se on pakko myöntää :D
PoistaVoi kun oon itekin kuolannut Vlasiyn perään :3 ehkä se johtuu hieman karuista kasvonpiirteistä, ken tietää...
Haileella ei kyllä ole samanlaiset sävelet kuin Shaunilla, sen kyllä voin kertoa, olihan se niin selkeesti esillä osassakin :D
Kyllä, Natalialla menee lujaa, mutta ei yhtään enempää järkiperäisemmin kuin Emmylläkään x)
Kiitän kommentista! (:
Lujaa menee mutta menköön. Tyttöjen reissu näyttää saavan varsin mielenkiintoisia käänteitä, mielenkiintoista seuraa on ainakin löytynyt itse kullekin.. Tykkään kyllä mielettömästi tästä tarinasta! Vaikka tytöillä ei koko ajan menekään kovin vahvasti, tämä onnistuu silti olemaan jotenkin kepeä ja kesäinen. Vähän sellainen Sinkkuelämää meets Saint-Tropez :D No, lieneekö tuo nyt ihan vedenpitävä määritelmä..
VastaaPoistaEmmy on ihan mahtava hahmo! Samoin tykkään sen ja Natin ystävyyssuhteesta, vaikka toki koko viisikko on tosi symppis :D Ero taisi sattua Emmyyn kipeämmin kuin uskoisikaan. Vaikuttaa vähän siltä, että hän yrittää "kostaa" sille ex-poikaystävälleen. Mitähän tuosta mahtaa seurata, se lapsi vai se hiv vai ne molemmat? :D
Natalialle taisi käydä emmyt. Ja Alex ja Hailee ovat molemmat napanneet rikkaat rantahuvilanomistajat. (Mistämistämistä on tuo vene?!! Älyttömän supercool :o) Hailee ei tosin taida olla Shaunin kanssa yhtä tosissaan kuin Alex V-miehen. Tuntuu, että koko ajan olen kyselemässä että "mitähän tästäkin seuraa". :D
Olin pitänyt Samanthaa Alexin ohella porukan jollain tavalla fiksuimpana, mutta tuo sammuminen kadunkulmaan ei ihan vakuuttanut. No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, tapasihan Samantha tämän kiinnostavan herrasmiehen. Ihanaa muuten tuo Maxis-kamojen käyttö lavastuksissa! Jäänkin sitten innolla ja mielenkiinnolla odottelemaan seuraava osaa! Kiitoksia kovasti tästä :)
Eikä vauhti tästä muuta kuin kovene :D
PoistaKiva kuulla että tykkäät! Itse en oikein tiedä tykkäänkö tästä enää :D kirjoitin tän tosiaan joskus 2014, ja pakko myöntää että jotkut juonenkäänteet on itellekin luokkaa "???? miksi" ja kaikki rakastuu toisiinsa kuin Disney-leffoissa konsanaan, mutta mikäs siinä :D
Siinä! Joku vihdoin sanoi sen ääneen! :D Emmyn käytös tosiaankin heijastelee omaa pahaa oloaan johtuen erosta Vincen kanssa (: Juurikin näyttämisenhalu on tässä se pointti :D Antaa tarinan puhua puolestaan, tuleeko arpajaisissa palkinnoksi tauteja vai vastuuta :D
Kyllä, Natalia teki emmyt ja Alex ja Hailee haalivat itselleen rikkat huvilamiehet :D Tai no, Alex haali, Hailee vähän niinkuin päätyi tämän kylkeen :x Ei kai siinä mitään, jos mietityttää mitä seuraavaksi tapahtuu :D (vene löytyy täältä: http://modthesims.info/download.php?t=350510)
Sam on ehkä porukan ujoin ja "estynein", mutta kyllä korkin auetessa estotkin katoaa (kuten Antti Tuisku on meille laulanut :D) Freddy tosiaan sattui kreivin aikaan paikalle, mutta mua itseäni vähän kalvaa koska millä todennäköisyydellä nyt kadulle melkein sammuneen naisen tulee kukaan nostamaan pois saatikka joku mukava mies jolla on hyvät aikeet :D no, olkoon tämä niitä yksi miljoonasta -tapauksia.
Maxis-kamat on just parhaita lavastuksiin (jos sopiva löytyy), sillä ne näyttää aidoilta ja on just eikä melkein ;)
Kiitän piristävästä kommentista! (:
Uusin osa luettu :) Tytöillähän tuntuu olevan melkoisen vauhdikas reissu, komeita miehia ja kevytkenkäistä menoa vähän siellä ja täällä. Kukkahattuni tutisee :D Saapa nähdy päätyykö joku leideistä raskaaksi tai onko reissusta muita "tuliaisia". Hailee ei ihan taida vastata Shaunin tunteisiin, toivottavasti hän ei leiki miehen tunteilla. Kehittyyköhän Samanthan ja Freddyn välille romanssi?
VastaaPoistaMunkin kukkahattuni kukka on jo melkein lakastunut näiden touhuja kirjoitellessa :D Tuliaisia on ehdottomasti luvassa, en tosin vielä paljasta että minkälaatuisia :D Haileella ongelmana tuntuu enemmänkin olevan "ansassa olemisen tunne" tms, jos sitä nyt siksi voi kutsua.
PoistaKiitos kommentista! (:
"Se Shaun saattaa olla vaikka minkälainen psykopaattinen lusikkamurhaaja!"
VastaaPoistaRepesin heti alkuun, Samanthalla ei ainakaan ole huumori hukassa... Lupaavasti alkaa.
Ja Emmyllä puolestaan taitaa vieläkin olla joitakin laskuhumalan jäänteitä, kipaises aikuinen nainen paikalliseen apteekkiin...
Pidin jostakin syystä tämän kuvan:
http://s1209.photobucket.com/user/dintzzz/media/LT/Summerdreams/Osa%202/16a_zps6qrtlbwy.png.html
asettelusta, kun takana näkyy sekä peiliä, naapurustoa että hieman Shaunin mökin(?) taidetta :D
Ja paikallisilla miehillähän nyt huviloita riittää, sekä Shaunilla että V:llä... Kunhan eivät nyt molemmat puhu samasta mökistä, saavu paikalle lopulta samaan aikaan ja käy ilmi, että toinen oli vain välillä käyttänyt paikkaa omin lupinensa... (Työntää pessimistisen äänen kauemmas takaraivoonsa ja jatkaa lukemista.)
Vai on Samantha - parka shanghaijanut itsensä :( Jospa herra Devon on tosiaan se laupias samararialainen jona hän itseään pitää ja pelastaa Samin jos ei nyt ryöstäjiltä niin ainakin saamasta keuhkokuumetta sateessa. Eikä Sam vaikuta alkujärkytyksen jälkeen kovin vihaiselta "pelastuksestaan".
Saatiinpahan selville missä Natkin oli ollut. Voi pyhä Sylveon. Ainakin sekä Natalia että Zane vaikuttivat olevan yhtäläisissä määrin ulalla edellisillasta, jos sitä nyt voi pitää lieventävänä asianhaarana. Ja vaikuttavat varsin viehtyneiltä toisiinsa vielä humalan haihduttuakin >:D
Ja olen Samanthan kanssa samaa mieltä, jos tämä olisi John Irvingin romaani niin jollakulla olisi jo tippuri >:D (Muistan kaikki tärkeät asiat kaunokirjallisuudesta, joo :3) Jarod viattomine viskipaukkuineen, voi hyvänen aika... Emmy olisi saanut lupauksensa sijaan jättää Jarodin siksi lapaseksi lentokentän vessaan (ihana vertauskuva muuten >:D)
Onneksi sentään Haileella ja Alexilla vaikuttaa olevan itsehillintää jäljellä, kunhan Hailee ei vie "irtiottoaan arjesta" liian pitkälle.
Tätä osaa oli kyllä varsin viihdyttävä lukea (kirjaston ryhmätyöhuoneen nurkassa ovi tiukasti kiinni ettei kukaan tule kuikuilemaan olan taakse), ja taustalla soiva Paul Oxley's Unitin She's A Model sopi ihmeen hyvin osan tunnelmaan ;D
Ja niin joo, olen nyt parin tunnin ajan hörppinyt vuorotellen teetä ja kahvia joka saattaa kenties lievästi vaikuttaa kommentin tasoon - mutta hauskaa oli ;)