sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Summerdreams - Osa 2: Virheitä

Summerdreamsin tauko on ollut ihan laittoman pitkä >.< !! No, nyt tuleepi hiljaiselo umpeen tujulla annoksella Summerdreamsia: 167 kuvaa kaiken kaikkiaan, hui! 

Pitäkäähän pöksyistänne kiinni - simit eivät nimittäin välttämättä pidä -> osa sisältää taas K-16 tavaraa ;) Ja sitten pääsettekin jo asiaan:




Hailee hapuili kännykkäänsä yöpöydältään. Ja tavoitti sen. Vaaleaverikkö painoi sen korvalleen. ”Hailee”, hän haukotteli puhelimeen. Puhelimen toisessa päässä oli tovin hiljaista. ”Sparby? Hyvä, luulin jo soittaneeni väärään numeroon. Shaun tässä, muistatko vielä?

Hailee terästäytyi heti ja nousi istumaan sänkynsä reunalle. ”Muistan hyvinkin”, hän sanoi jo ripeämmällä äänellä. ”Miksi soitat näin aamutuimaan?” ”Ajattelin, jos tahtoisit lähteä kanssani pieneen seikkailuun. Miltä kuulostaa?


Hymy kohosi Haileen kasvoille. ”Kuulostaa hienolta. Milloin lähdemme?” Nainen ei enää välittänyt päätöstensä vastuuttomuudesta. Irtiotto olisi paras ratkaisu, ja sen Shaun hänelle juuri tarjosi. ”Pakkaa tavarasi, tulen hakemaan tunnin kuluttua. Apollonhan se oli?”, Shaunin iloinen ääni kuului. ”Joo, sehän se. Tehdään niin.”


Hailee päätti pistää heti toimeksi. Täpinöissään vaaleaverikkö tökki Samanthaa kylkeen, mikä sai Samin raottamaan silmiensä lisäksi myös suutaan. ”Mitä nyt?” Sam mutisi. Hailee istahti Samanthan sängylle ja pyysi toista istumaan. Samantha nosti yläruumiinsa kyynärpäidensä varaan. ”Kerro nyt”, hän hoputti.


Hailee etsi hetken sanoja, kunnes luuli kiteyttäneensä asiansa mielessään. ”Lähden pariksi päiväksi Shaunin kanssa pois”, hän intoili hillitysti. Samantha heräsi kunnolla vasta nyt. ”Teet mitä?” hän kysyi. ”Lähden Shaunin kanssa pois vähäksi aikaa. Palaan kyllä, ei teidän tarvitse siitä huolehtia”, Hailee selitti aistien jo Samin huolestuneisuuden.


”Tajuatko yhtään, mitä olet tekemässä? Se Shaun saattaa olla vaikka minkälainen psykopaattinen lusikkamurhaaja!” Sam luennoi. Hailee rauhoitteli ystäväänsä. ”Sam. Olen iso tyttö, pidän huolen itsestäni. Minulla on puhelin mukanani, ja rahaa lompakossa. Jos tiukka paikka tulee, niin pääsen sieltä kyllä omin avuin kotiin tai tänne. Tarvitsen vain vähäksi aikaa aivolomaa”, nainen selitti epätoivo äänestään siivilöityen.

Sam nyökkäsi ymmärtävänsä. ”Selvä. Kunhan pidät huolen itsestäsi”, hän vannotti. Hailee nyökkäsi jo pirteämpi hymy huulillaan. ”Nyt saat nukkua”, hän sanoi ja alkoi pakata.

***


”V?” Alex mutisi vieläkin hieman unessa. ”Niin, dorogaya?” V:n matala ääni kuului melkein kuin kehräten. Ennen kun Alexandra ehti edes tiedostaa sitä, oli hänen kasvoilleen levinnyt taas se onnellinen hymy. ”Meidän pitäisi nousta, vai mitä luulet?”


”Vain jos sinä olet sitä mieltä”, V sanoi ja suukotti naista tämän otsalle. ”Saanko käydä suihkussa?” Alex kysyi istuutuessaan sängyn reunalle vetäen peittoa mukaansa peittääkseen alastoman vartalonsa. ”Toki. Ensimmäinen ovi oikealla”, V ohjeisti ja katseli tyytyväinen hymy huulillaan, kun punatukkainen katosi kylpyhuoneeseen pelkkä V:n antama paita yllään.

***


”Miten niin et löydä niitä!?” Nat vauhkosi Emmylle, joka istui keskellä heidän hotellihuoneensa lattiaa kyyneleet vuolaina virraten kohti lattiaa. ”No… kun en vain löydä!”, brunette parkui.

”Tarkoitatko nyt sitä, ettei niitä ollut alun perinkään mukana, vai että olet hukannut ne?” Nat alkoi jo melkein panikoida. ”E-en minä muista”, Emmy pillitti. ”Ei sitä tullut ajatelleeksi siinä hetken huumassa!”

Nat iski kämmenensä otsaansa vasten niin, että läsähti. ”Et. Voi. Olla. Tosissasi”, hän saarnasi. ”Et kai sinä vain nyt juuri tunnustanut, että… kuksit sitä Jarodia ilman mitään suojausta!?” Emmy parahti vielä äänekkäämpään itkuun. ”No joo!” hän ulisi kyyneltensä seasta.


Natalia tunsi saavansa paniikkikohtauksen, joten hän keskittyi vain hengittämään sisään ja ulos. Sisäänhengitys… ja uloshengitys. Kerran toisensa jälkeen. Kun huimaus alkoi mennä ohi, nainen lysähti sängylleen. ”Noniin. Huh, rauhoitutaanpa. Emmy, tästä lähtien et edes katso miestä ilman että sinulla on kumi laukussasi. Tämä oli käsky”, Nat komensi ja sulki silmänsä. Mihin soppaan tuo Emmy itsensä vielä keittää… tai on jo keittänyt?

***

”Mihin sinä oikein viet minua?” Hailee kysyi nauraen. Shaun painoi kämmenensä hellästi vielä tiukemmin kiinni vaaleaverikön silmien päälle peittääkseen tämän näköaistin. ”Saatpa nähdä. Älä kurki”, mies hymähti huvittuneena ja ohjasi Haileen huvilamökkinsä rantahietikolle.

”Saat avata silmäsi”, Shaun kuiskasi, ja veti kätensä pois Haileen kasvoilta ja asetti ne naisen vyötärölle. Avatessaan silmänsä Hailee henkäisi ääneen. ”Oih! Täällä on niin kaunista!” Shaunin ilme lähenteli jo melkein omahyväisyyttä. ”Niinkö sinusta?” ”No on!” Hailee ihasteli vilpittömästi. Tämän ihastuksesta henkäily voimistui Shaunin viedessä heidät sisään huvilaansa.



”Tämäkö se oli se sinun seikkailulupauksesi?” Hailee kysyi kääntyen kasvot kohti Shaunia. Punatukkainen virnisti. ”Jäin kiinni”, hän naurahti. ”Tämä on ihanaa”, Hailee henkäisi ja painautui Shaunia vasten.


”Ala tulla, patikkaretki odottaa”, Shaun hoputti hetken kuluttua. Haileen silmät levisivät lautasen kokoisiksi. ”Patikkaretki?” ”Niin, patikkaretki. Tiedäthän, reppu selkään ja luontoon?” Shaun selvensi. Nainen naurahti. ”Kyllä minä tiedän mitä se tarkoittaa. Minä vain… En ole patikoinut kuin viimeksi teininä”, hän sanoi hieman haikeutta äänessään.

”No, tänään päivität patikkaretkitietojasi”, Shaun ilmoitti silmää vinkaten. Haileen huulille kohosi odottava hymy.

***

Iltapäivällä Alex huomasi jälleen kerran viipyneensä koko päivän samassa paikassa, tosin tavallisuuteen poiketen tällä kertaa hän ei ollut ainoa, sillä V oli ollut hänen seuranaan koko sen ajan.

”Alex”, V henkäisi naisen takaa nuuhkien tämän niskaa. ”Mm?” nainen mumisi kysyvästi. ”Taidat jo tietää tämän, mutta rakastan sinua”, V sanoi muristen loppuun. Alex hengitti syvään. ”Älä unohda, että tunne on molemminpuolinen”, hän kuiskasi. V kehräsi taas ja suukotti Alexin kaulaa.


Kohta V nousi seisomaan ja ojensi kätensä hämmentyneelle Alexandralle. ”Mitä nyt?” nainen hämmästeli tarttuessaan V:n käteen ja kammetessaan itsensä pystyyn. V hymyili. ”Tahdon viedä sinut rannalleni, huvilalleni.”

Alex toljotti miestä kuin puulla päähän lyötynä. ”Siis… Tarkoitatko sinä että sinulla on oma rantasi?” hän kysyi epäuskoisena. V nyökkäsi. ”Le Lion de Mer on ihan tässä lähellä, sen etelärannalla on se huvila, josta puhun”, hän selvensi. Alexin oli painettava penkkiä.



”Siis… Taitaa se olla totta. Olen rakastunut rikkaaseen”, hän naurahti. V nauroi. ”Ja rikas on rakastunut sinuun”, hän lisäsi – tiedosti itsekin, mutta pakko se oli myöntää – typerä onnellinen hymy koristaen koko kasvojaan. Alex nousi seisomaan ja katsoi V:n kauniita harmaita silmiä. ”Selvä, vie minut sitten sille saarellesi”, hän myöntyi. ”Minun kai täytyy hakea ensin vaatteitani hotellilta?”

”Joo, luulen että sinusta olisi mukavampi olla omankokoisissa vaatteissasi”, V naurahti.

***











Yhtäkkiä Samantha huomasi ystävänsä kadonneen. Humalansa takaa hän oli tiedostanut sen, että Emmy oli häipynyt jonkun miehen matkaan, edellisen illan perusteella jälleen omaan hotellihuoneeseensa, mutta Nataliaa ei vaaleaverikkö nähnyt missään.

Kellokin alkoi olla jo reilusti yli puolen yön, joten Sam päätti lähteä takaisin hotellille, oli siellä sitten odottamassa humalainen ja tyydytetty Emmy miehensä kanssa tai ei.


Kuljettuaan hieman yli viisi minuuttia kohti Apollonia Sam alkoi tuntea vilunväreitä olkapäillään, sadekin ripotteli jo ensipisaroitaan maankamaralle. Nainen huokaisi syvään ja kiristi tahtia. Ja sitten alkoi miettiä: Kuljenko minä edes oikeaa reittiä? Hän pyöri ympäri yrittäen etsiä tuttua maamerkkiä, mutta jotenkin kaikki tuntui yhtä oudolta kuin hänet olisi paiskattu keskelle Shanghaita.

Raju haukotus ravisteli Samanthaa. Voi että muuten väsyttää... Ehkä jos istun tähän hetkeksi… Sam haukotteli vielä kerran, tällä kertaa paikaten suunsa kämmenellään, ja istahti viereisen rakennuksen seinää vasten asetellen mekkoaan paremmin ylleen. Hänen silmänsä alkoivat lupsahdella…

Yhtäkkiä Sam kuuli auton äänitorven äänen. Hän hätkähti yhtäkkistä ääntä, ja loi vihaisen katseen Cadillacin kuskiin, joka hivutti ikkunaansa pikkuhiljaa alemmas. Mitä ihmettä tuo tyyppi oikein tekee?


”Hei, oletko eksynyt?” autosta kuului matala miesääni. Nainen ei kyennyt kuin tuijottamaan ikkunasta näkyvää miestä. ”En ole”, hän sai lopulta kakaistua – huomasi samalla vähän sammaltavansa. En kai minä nyt… näin humalassa ole? ”Ai, no tarvitsetko kyydin? Täällä alkaa ihan juuri sataa.” Mies auton ratissa näytti aidosti huolestuneelta.


”Een minä kyytiä tarvitse. Lepäilen tässä hetken vain ihan piiiiikkuisen hetken. Älä huoli, setä”, Sam huiskautti auton kuskille, mikä sai tämän kulmat kurttuun. ”Hei, mene jo vittuun siitä, kyllä minä pärjään!” hän huudahti vielä, kun miehessä ei näkynyt muutosta hetkenkään kuluttua.


Sitten… hän taisi nukahtaa.

***


Freddy Devon huokaisi syvään. Että hänen pitikin olla luonteeltaan se laupias samarialainen. Eihän hänen tarvinnut tuota naista – tyttöä? – auttaa, tämähän vielä vakuutti pärjäävänsä itsekin! Mutta jokin kello soi miehen päässä käskien tätä hoitaa nainen turvaan öisiltä kaduilta.


Freddy kirosi hiljaa ja nousi autosta, asteli rauhallisesti naisen vierelle ja kyykistyi. Hän tarkkaili hetken naisen kasvoja. Ne olivat… itse asiassa kauniit. Ja no, ainakin hän hengitti. Pelkkä sammuminen siis.

”Haloo?” Freddy yritti huhuilla tyttöä hereille, mutta tasainen tuhina vain jatkui, eikä merkkejä palanneesta tajunnasta ollut havaittavissa. Hän tökkäsi naista kylkeen, mutta sain takaisin vain ynähdyksen.



Vittu… hän manasi mielessään. No, en minä häntä voi tähänkään jättää. Enempää sieppauksen määritelmää miettimättä Freddy kantoi naisen autoonsa, vaihtoi ykkösvaihteen ja polkaisi moottorin laulamaan.

***

”Eikö yötaivas olekin kaunis?” Hailee huokaisi Shaunin sylissä. Pari oli maannut rannalla jo tunnin putkeen välillä taivasta, välillä toisiaan katsellen. ”Ei yhtä kaunis kuin sinä”, Shaun mielisteli ja painoi suukon Haileen otsalle.

Hailee naurahti. ”Hei, olen tosissani”, Shaun nauroi. Hailee hymyili. ”Kiitos”, hän sanoi. ”Mistä?” Shaun uteli mielenkiinnosta palaen: hän halusi tietää, mitä vaaleaverikön päässä liikkui.

”Tästä matkasta lähinnä. Siitä että olet siinä”, Hailee vastasi se sama haikeus äänessään, kuin aiemminkin. Se pisti Shaunin jo miettimään, olikohan Haileella ollut aiemmin joku mies, josta tämä vielä välitti.

”Eipä kestä”, mies sanoi ja veti Haileen lähemmäs itseään.

***




Vaaleaverikkö tuli tajuihinsa vasta reilusti yli puolen yön. ”Heräsithän sinä”, Freddy henkäisi helpotuksesta ja kiikutti naiselle lasin vettä, asetti sen sohvapöydälle. ”Mitä vittua?” nainen sopersi. Mistähän olisi järkevintä aloittaa…?


”Öh, en tiedä nimeäsi, mutta löysin sinut sammuneena tienmutkasta ja ajattelin pelastaa sinut öiseltä Saint Raphaëlilta, joten toin sinut asunnolleni. Saat nukkua täällä tämän yön. Ai niin, ja minä olen siis Freddy. Freddy Devon”, Freddy selitti tuntemattoman naisen haravoidessa katseellaan hänen olohuonettaan.


Nainen näytti pöllämystyneeltä hetken, mutta selvitti päänsä tovin kuluttua ja avasi suunsa. ”Sam. Samantha Glew”, tämä esittäytyi. ”Siis… Freddy rakas, saanko minä nukkua täällä?” hän kysyi. Freddyn oli pakko naurahtaa. Vai että rakas… Hupsuhan tuo on. Tai sitten tosi humalassa. ”Saat”, hän sanoi hitaasti saaden Samanthan rauhoittumaan hieman.

”Joten, missä haluat nukkua? Siinä sohvalla vai?” Freddy kysyi. Samantha kääntyili ympäri silmäillen koko huonetta. ”Voi, ei sinun tarvitse vaivautua. Kyllä minä itse vuoteeni järjestän”, nainen toppuutteli ja yritti nousta seisomaan. ”Minä… Minua odotetaan hotellilla.”


”Tuossa kunnossa en kyllä päästä sinua lähtemään”, Freddy sanoi jyrkästi. Samantha oli könynnyt itsensä pystyyn ja mulkoili nyt miestä tuimalla katseella. ”Eli sinä sieppasit minut”, hän teki johtopäätöksen. ”Käytännössä toin sinut turvaan, mutta päättele miten haluat. Humalasi ei kyllä auta siinä yhtään, sen voin sanoa”, Freddy totesi ja nosti kätensä rinnalleen puuskaan. Samantha lysähti sohvalle toivottoman oloisena.

”En minä varmaan saa nukuttua yhtään”, nainen mutisi. ”Miksi niin?” Freddyn kasvot vääntyivät pienen huolen aiheuttamaan väänteeseen. ”No… Minulla on vain niin paljon ajateltavaa.” Freddy nyökkäsi. Selvä, blondi tuskin halusi puhua siitä, äänensävy kertoi kaiken.

Hiljaisuutta jatkui puolisen tuntia. Sen aikana Freddy oli vain tyynesti keittänyt itselleen kahvit – oli tietenkin kysynyt Samanthalta, josko tämä olisi halunnut; uninen tuhina oli kelvannut hyvin vastaukseksi – suunnitellut seuraavaa asiakastapaamistaan, ja tietenkin vahtinut yllätyksellistä ”potilastaan”.

Freddy oli melkein kaataa kuuman kahvinsa syliinsä kuullessaan kimakan karjaisun sohvaltaan. Aha, ilmeisesti tämä Samantha oli herännyt. Nainen nosti päänsä sohvalta, vääntäytyi parempaan asentoon ja tuijotti Freddya hetken, kunnes sanoi jotain.


”Paitsi… Anteeksi, mutta saanko avautua sinulle? Okei, tiedän että tämä on täysin hullua, koska en edes tunne sinua ja niin poispäin, mutta minusta tuntuu, että sinä saattaisit ymmärtää”, Sam sanoi hieman nolostellen ja istua röhnötti sohvalla mekonhelmaansa nypläten. Freddy oli pysäyttänyt tekemisensä heti kuullessaan Samin aloittavan uudestaan puhumaan, sillä sammaltaminen oli kummasti tiessään ja terve järki oli tullut sen tilalle. Freddy hämmästeli ensin kotvan, mutta silti jätti kahvinsa keittiön pöydälle ja asteli naisen viereen sohvan likelle, uteliaisuutta uhkuen.

”Kuuntelen mielelläni”, hän sanoi hymyillen.

***


”No, entä mikä sai sinut lähtemään tälle lomalle?” Freddy uteli. Kello oli jo viisi aamuyöllä, eikä parivaljakko ollut nukkunut silmäystäkään: Sam oli kaivannut niin kipeästi jotakuta, jolle jutella ja suolsikin nyt jokaisen mielensä oikun Freddyn korvien kuultavaksi. Mies puolestaan ei kuunnellut pelkästään kunnioituksesta, vaan häntä myös oikeasti kiinnosti mitä tuon vaaleaverikön ajatuksenjuoksu piilotti sisäänsä.

”Siis. En ole puhunut tästä vielä kenenkään kanssa, tämä on niin tuore juttu, mutta… Syöpä vei pikkusiskoni pari viikkoa sitten ja… No, minulla on ollut vaikeaa käsitellä se asia. Marie oli minulle normaalia läheisempi ja tärkeämpi sisko. Me jaoimme kaiken. Siis, ihan kaiken”, Sam vuodatti, ja huomasi kyyneleen tirahtaneen silmäkulmaansa.
”Anna minä”, Freddy sanoi ja kurottautui pyyhkäisemään tipan pois. Samantha vain hymyili miehelle. ”Jatka toki.” ”No… Niin. Se oli rankkaa. Nähdä ihan vierestä, miten toinen kärsi. Vaikka kyllä Mariella oli rankempaa. Tahdon ajatella, että hän on nyt paremmassa paikassa. Ja hänen kärsimyksensä on poissa”, Sam sanoi katsellen taivasta ikkunan läpi. Freddy nyökkäsi myötätuntoisena.

”No, nyt olen päättänyt, että kun elämä voi päättyä milloin tahansa, toteutan omia haaveitani tästä edespäin. En voi odottaa enää, että olen valmis. En ole ikinä valmis, jos vain odotan.” ”No, minkä haaveen olet päättänyt toteuttaa seuraavaksi?” Freddy kysyi. Sam lukitsi katseensa miehen silmiin. ”Tahdon antaa itselleni mahdollisuuden tulla ihan oikeaksi laulajaksi. En millään teinipoppitasolla tai yhden hitin ihmeenä, vaan ihan kunnolla. Ja tiedän, että osaan laulaa. Siitä olen sataprosenttisen varma”, Sam julisti irrottamatta katsettaan hetkeksikään Freddyn silmistä.

Mies nyökkäsi katkaisematta katsetta. ”Sittenhän sinun on tehtävä se.”

***

Natalia heräsi armottomaan päänsärkyyn. Päässä jumputti siihen malliin, kuin joku olisi hakannut sitä katuporalla sisältä päin. Nainen raotti silmiään nähdäkseen mihin oli tällä kertaa sammunut, mutta kauhukseen ei tunnistanut paikkaa yhtään. Ei minkäännäköisiä tuntomerkkejä olinpaikasta, kaikki oli yhtä uutta kuin kännykkä alkuasukkaalle.


Natalia nousi hitaasti istumaan ja pyöritteli päätään yrittäen edelleen etsiä tuttuja asioita lähistöltä. Ikkunasta puhkui kylmä ilma, ja veto tuntui heti naisen rinnuksilla. Nat vilkaisi alas ja vinkaisi huomatessaan olevansa ilkosen alasti.



Silmäkulmastaan hän näki jotain mustatukkaista. Se jokin oli… alaston mies. Natalian itsehillintä ei ehtinyt enää vaimentamaan naisen huutoa, vaan blondi kirkui kuin pikkutyttö mörön nähdessään. Hädissään hän penkaisi lattialta eilisen mekkonsa ja kiljui minkä kerkesi yhä vain tuota alastonta miestä tuijottaen.

Mies sängyllä oli kuitenkin herännyt jo ensimmäiseen huudon ääniaaltoon, vetänyt yksityisten osiensa peitteeksi mitä ilmeisimmin eilen käyttämänsä paidan, ja nyt he molemmat huusivat täyttä kurkkua toisiaan tuijottaen, kunnes Natalian kurkkua kivisti.

”Kuka sinä olet?!” Nat huusi miehelle. ”Missä minä olen?” hän jatkoi tivaamistaan, mutta huomasi miehen tutkailevan häntä ja vartaloaan. ”Vastaa!”, nainen vaati.

”Otetaanko ihan rauhallisesti? Minä olen Zane Fildes, ja tämä on minun asuntoni Saint Raphaëlissa. Noniin, kerro sinä nyt kuka olet ja mitä vittua teet täällä”, Zaneksi itsensä esitellyt sanoi tilanteen huomioon ottaen kumman rauhallisesti.

Natalia nielaisi. ”Minä… Minä olen Natalia Hinchliffe. Ja minä, tuota… Minä luulen että teimme yöllä jotain jota kadumme nyt”, hän sanoi katse sängyssä ja sen peitteissä – tai siis peitteiden poissaolossa. Zane nielaisi kuuluvasti.

***



”Pidä huoli itsestäsi”, Sam sanoi hotellinsa ovella. Freddy hymyili hänelle. ”Soitan sinulle”, mies lupasi. ”Teepä se”, Sam vannotti ja vilkutti Cadillacille, joka mennä liihotti kohta jo kaukana.

Huokaisten haikeana Sam laahusti itsensä sisälle, omaan huoneeseensa, joka yllätyksellisesti ammotti tyhjyyttään, ja nakkasi laukkunsa sängylleen. Aavistuksen verran huolissaan Sam meni tarkastamaan vielä Emmyn ja Nataliankin huoneen.



Ovi oli jostain syystä auki, ja kun Samantha avasi makuuhuoneen oven, hänen oli pakko peittää silmänsä käsillään. Emmy nukkui sängyllään ja hänen vieressään makasi se eilinen mies, jonka kanssa brunette oli häipynyt. Ja he molemmat olivat täysin alasti.



Sam hengitti syvään ja päätti sitten ottaa ohjat omiin käsiinsä. Mahdollisimman kovaäänisesti nainen riuhtaisi oven auki pamauttaen sen seinään, saaden aataminasuiset hereille. Korottaen ääntään oktaavin korkeammalle kuin normaalisti, vaaleaverikkö pisti huutaen: ”Noniin ukko siitä! Vaatteet päälle ja ulos täältä!” hän huusi miehelle, joka ihmeen vikkelästi pisti tassua toisen eteen ja oli ennätysvauhtia poissa naisten silmistä.


”Sam, mitä vittua”, Emmy mutisi sängystään ja hieraisi silmiään. Samantha nakkasi brunetelle jotain vaatteita päälle puettavaksi ja istuutui Natalian tyhjälle sängylle.

”No sitä vittua, että olit varmaan taas ilman kumia, vai mitä?” Sam torui. Emmy näytti hämmentyneeltä kiskoessaan paitaa ylleen. ”Joo, Nat kertoi”, Sam vahvisti Emmyn luulot. Mielessään Emmy kirosi Natalian alimpaan helvettiin. ”No entä sitten?” hän yritti kuulostaa välinpitämättömältä.

Sam nousi seisomaan silmät laajenneina. ”Emmy! Etkö nyt vain älyä, että tällä hommalla saat vielä HIV:n tai lapsen! Tai molemmat!” Sam huusi. Hänen teki niin mieli mätkiä Emmyä jollakin kovakantisella.



”Tajuan, tajuan!” Emmy huusi takaisin. ”Anteeksi. Joo, kyllä tiedän sen. Lupaan, että en tee sitä toiste”, hän sanoi lysähtäessään sängylleen, katse maassa ja ääni katumusta pullollaan. Sam nyökkäsi. ”Pidäkin tuo lupaus”, hän vannotti ankara katse silmissään.

***




”Vai että muistat, että minä lähestyin sinua? Ehkä muistat väärin, sinähän se minua ensin ahdistelit”, Zane virnuili. Nat nauroi. ”Ai näinkö?” hän sanoi ja pysähtyi muutaman sentin päähän koskettamasta Zanea. Pari killitti toisiaan hetkisen ajan silmiin. ”Juuri noin”, Zane henkäisi hiljaa ja kahmaisi Natin suudelmaan painaen naisen vasten keittiötasoa.

Natalia oli heti täysillä mukana. Hän oli aistinut heidän välillään vallinneen jännitteen jo heti herättyään, ja nyt se jännite oli purkautumassa. Juuri näin hän halusi sen tapahtuvan. Nainen hapuili keittiötason reunaa ja nosti kohta itsensä istumaan sen päälle suudelmien lomassa. Elliot oli sillä hetkellä maailman yhdentekevin asia. Ja ehkäisy myös.

Mitä ilmeisimmin heillä oli samat aikeet, kun Nat hivutti Zanen boksereita alaspäin, ja Zane puolestaan liu’utti Natalian vaivalla pukemia pikkuhousuja pois.
Ei kulunut kauaakaan, kun Natalia tunsi jo Zanen kiihottumisen sisällään samalla, kun miehen huulet rouhivat hänen omiaan. Vaaleaverikkö voihki nautinnon ansiosta ja kaipasi vain lisää. Sitähän Zane hänelle tarjosi: tämä siirtyi samettisen pehmeillä huulillaan hyväilemään ja kiusoittelemaan Natalian kaulaa, pyöritellen samalla tämän sieviksi nipukoiksi jähmettyneitä nännejä peukaloidensa päillä unohtamatta kuitenkaan hetkeksikään alakerran toimintaa.
Saavuttaessaan nautinnon huipun Natalia puuskutti hengästyneenä saaden Zanen pysähtymään hetkeksi. ”Mitä”, nainen henkäisi tuntiessaan Zanen pysähtyneen. Hän ei katsonut miestä, vaan piti silmänsä suljettuina ja kaulansa ojennettuna ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan.  
”Tulitko sinä?” Zane kysyi ja aloitti hitaasti taas työntönsä saaden Natalian vaikertamaan mielihyvästä. Nat mumisi myöntävästi saaden Zanen miltei kehräämään. ”Hyvä”, mies murisi puraistessaan hellästi Natalian toista nänniä ja alkoi ilmeisesti itse tulla.
”Kyllä, voi kyllä”, Nat voihki ja kynsi Zanen selkää kun miehen edestakainen liike tuntui hidastuvan ja muuttuvan jähmeämmäksi. Zane puristi huulensa tiukasti yhteen samaan aikaan kulmakarvojensa kurtistamisen kanssa, mikä sai Natin siirtämään otteensa miehen pakaroihin.  Kun Zanen liike pysähtyi kokonaan, hetken pari tuijotti toisiaan silmiin huohottaen kumpainenkin. ”Se oli…” Zane aloitti vaivalloisesti hengästymiseltään. ”Ihmeellistä”, Nat täydensi ja painoi vielä suukon Zanen pehmeille, suudelmista turvonneille huulille.

***


”Alex, onko sinun pakko lähteä?” V:n ääni kuului vaimeana. Mies ei kehdannut kääntyä rakastaan kohti, olihan hän veneen ratissa. Sen sijaan Alex siirtyi miehen taakse ja halasi tätä takaapäin. ”Miksi sinä nyt tuollaisia mietit? Enhän minä ole menossa yhtään minnekään”, Alex hämmästyi ja painoi poskensa V:n selkää vasten.

V oli tovin hiljaa, mutta sinisen veden liplatus venettä vasten täytti hetken hiljaisuuden. ”Tulin vain ajatelleeksi sitä, ettei tämä voi jatkua loputtomiin”, hän sanoi alakuloisena. Alex huokaisi. ”Älä ajattele sitä.” ”Yritän kovasti”, V vastasi ja irrotti toisen kätensä veneen ratista hamuillakseen Alexin käden omaansa.


”Minä… En halua lähteä. En ilman sinua”, Alex kuiskasi. V kääntyi tuuman verran Alexin suuntaan irrottamatta katsetta suunnasta. ”Niinkö on?” ”Kyllä”, Alex vastasi vuorenvarmana. ”Sinun pitäisi olla imarreltu”, nainen lisäsi kiusaten. V pysäytti kaasun ja antoi veneen liukua vielä muutaman metrin eteenpäin samalla, kun hän kääntyi kunnolla ympäri punatukkaiseen päin ja tillitti tätä suoraan silmiin. Sitten mies siirsi katsettaan piirun verran alemmas, Alexandran läpikotaisen suudeltaviin huuliin, ja painoi omansa niitä vasten.

”Sitten minä olen imarreltu”, mustatukkainen murahti. Alex hymyili pienen hammashymyn, mikä sai V:n kehräämään ja jatkamaan suudelmasadettaan.

***




”Jarod? Oletko se sinä?” Emmy kiljui musiikin läpi. Jarod yritti tähystää äänen lähdettä, mutta vasta kun Emmy koputti tämän olkapäätä, mies tavoitti bruneten kasvot. ”Emmy”, Jarod henkäisi hyvillään. Hymy saapui koristamaan tämän kasvoja.


”Tulitko hakemaan toista erää?” Jarod kysyi vihjaillen. Emmy nauroi. ”No en, hassu! Vaan… myös  kolmatta… Ja ehkä myös neljättä”, nainen flirttaili silmää iskien. Jarod mittaili Emmyä katseellaan kunnes nyökkäsi hyväksyvästi.

”Tule, mennään”, mies kumartui kuiskaamaan Emmyn korvaan, tarttui tätä kädestä ja johdatti takaovesta ulos. Emmy kikatti koko matkan, ja siitä Jarod päätteli tämän olevan jo valmiiksi hieman jurrissa. Hän ohjasi naisen autolleen, istutti tämän pelkääjän paikalle ja istuutui itse ratin taakse. Sen verran vastuuta hänellä oli, ettei päästänyt humalaista rattiin. Hänhän ei ollut itse ottanut kuin yhden viattoman viskipaukun. Ei se nyt niin paha voisi olla.



Emmy vilkuili Jarodia vihjaava hymy huulillaan, naisen hampaat paljastaen. ”Mihin me olemme menossa?” Jarod väläytti Emmylle hymyn ja käynnisti auton. ”Asunnolleni.” Emmy pärskähti nauruun ja kihersi holtittomasti.

***



”Haistatko suolaveden tuoksun?” Shaun kysyi käheällä äänellä. Hailee nuuskaisi ilmaa ja henkäisi. ”Haistan. Ihana tuoksu.”


”Tule kanssani uimaan”, Shaun ehdotti, nousi pystyyn ja alkoi jo riisuutua. Hailee muisti, ettei pitänyt sillä hetkellä yllään muuta uimiseen kelpaavaa kuin alusvaatteensa, mutta nyökkäsi silti. Irtiotto arjesta, niinhän se oli?

Osoittautui vääräksi luuloksi ajatella, että Shaunillakaan olisi ollut minkäänlaisia uimahousuja mukanaan, mies nimittäin päätti uida alushousuillaan, mikä pisti Haileen vähän tirskahtamaan. Voi, miten kiusallista!


”Tuletko sinä vai et?” Shaun hoputti, sillä oli itse jo polviaan myöten vedessä, kun Hailee vasta riisui housujaan. Ei kulunut kauaakaan, kun kuului jo molskahdus ja Shaun katosi näkyvistä. Hailee asteli veteen kokeillen sen lämpötilaa. Tarpeeksi lämmin, nainen arvioi varovasti ja juoksi veteen välttääkseen totutteluvaiheen.


Shaun nousi vedestä juuri silloin ja pärskäytti vettä Haileen päälle, mikä sai naisen kiljaisemaan. Punaiset hiuksensa märkinä Shaun veti Haileen kiinni ihoonsa ja suuteli tätä suulle. ”Taidan rakastaa sinua”, Shaun kuiskasi omistavaan sävyyn ja suukotti vaaleaverikön korvaa.


Hailee tunsi olonsa heti paljon epämukavammaksi kuin hetki sitten, ja tyhmä hymy hänen kasvoiltaan varisi veden pieniin aaltoihin. Hän ei kuitenkaan antanut sen näkyä, vaan pystytti huulilleen uudelleen muikean hymyn ja katsoi Shaunia ujosti silmäkulmastaan. Täydestä meni.

***




”Miten sinulla oikein on varaa tällaiseen luksukseen! Poreamme ja kattohuoneisto ja kaikki!” Emmy ihasteli astuessaan poreammeeseen, jossa Jarod jo odotteli kyseenalainen virne naamallaan. ”Sijoittamalla voi poikia hyvät hynät”, Jarod sanoi salaperäisesti ja hivuttautui heti lähemmäs Emmyä tämän päästyä lämpöiseen veteen.

Emmy huomasi miehen pienen eleen ja asettui tämän eteen lukiten tämän paikoilleen käsivarsillaan. Pari tuijotti toisiaan silmiin katse himoa tihkuen. Emmy antautui vaistojensa – ja humalatilansa – vietäväksi, liiskasi huulensa Jarodin huulia vasten ja ujutti kielensä miehen suuhun.

Märkä suudelma ei ollut ainoa, mistä Emmy oli kiihkoissaan. Hän tunsi Jarodin miehuuden tämän uimahousujen läpi lantiotaan vasten, ja antoi tälle sanattoman luvan astua sisään. Emmy asettui vasten poreammeen seinää ja salli Jarodin siirtyä eteensä, levittää jalkansa omillaan, riisua bikininsä alaosan ja työntyä sisään. Samanthalle vannomansa lupaus oli unohtunut kuin lapanen lentokentän vessaan.


Samassa ovi kävi. Ulos astui ruskeatukkainen nainen, joka jäi tuijottamaan hetkeksi järkyttyneenä Emmyä ja Jarodia, jotka kapusivat itsensä poreammeesta ja kiskoivat vaatteensa takaisin päälleen.



”Monica, anna anteeksi! Tämä ei ole miltä näyttää! Anna minun seli–” Jarod yritti, mutta hänen puheensa katkesi terävään kämmenen läpsäisyyn, joka osui miehen poskelle. ”Älä yritä!” brunette huusi täyttä päätä kasvot raivosta ja epäuskosta leimuten.

Emmy vain katseli vihanneksena vierestä, kun tuo vieras nainen huusi menemään Jarodille, joka yritti selittää ja pyydellä anteeksi. Heillä oli ilmeisesti jotain meneillään. Ja hän oli tullut ja pilannut sen luultavasti lopullisesti. Kohta tuo nainen kuitenkin kääntyi Emmyyn päin. ”Ja Sinä!”



Emmy sulki silmänsä juuri sen hetkisen ajaksi, kun ruskeatukkainen – mitä ilmeisimmin Monica – antoi kämmenensä taas laulaa, ja iski sen vasten Emmyn ohimoa. ”Minun bikinini! Senkin lutka! HUORA! Häivy talostani!” Monica karjui menemään. ”Emmy, anna anteeksi”, Jarod vinkaisi, mutta katui ilmeisesti välittömästi sanojaan saadessaan tuta Monican raivon vielä kertaalleen. ”Ai hän merkitseekin sinulle vielä jotain?!”


Lyönnin aiheuttamassa shokissa Emmy pisti tiedostamattaan jalkaa toisensa eteen, keräsi vaatteensa lattialta ja asteli horroksessa rakennuksesta ulos. Hän sanoi, että nämä olivat hänen eksänsä unohtamat bikinit

*** 

Ja voilà!

Mulla ei tästä oikeestaan oo enää mitään sanottavaa :D paitsi että jotkut kuvat sotii (ainakin omaan silmään) niin räikeesti tekstin kanssa... no, rapatessa roiskuu, eikä kaikkia pikku yksityiskohtia jaksa alkaa korjailemaan :D
ja että nää Summerdreamsin osat vaan pitenee ja pitenee, tääkin oli Wordissa 14 sivua :D:

Jättäkäähän ihmeessä jotain elonmerkkejä (;

7 kommenttia:

  1. Voi Emmy, ekana iski kauhee paniikki seksistä ilman kumia, mutta yhä se sitten vain paineli menemään senkin jälkeen. Paniikki katosi mielestä kummasti... Sitten jäätiinkin kiinni. Autsista.
    Alex tuntuu löytäneen sielunkumppaninsa. Toivottavasti hänen ja V:n juttu kestää myös loman jälkeen. V on järisyttävän kuuma sim, minäki haluun tommosen miehen :>
    Vai että meni Shaun tunnustamaan rakkautensa Haileelle. Hailee ei ilmeisesti tunne samaa kun noin vaikeaksi meni :D Mitähän tästä kehittyy.
    Jaaha, Natalia löysi täydellisen seksikumppanin :D Nice. Sam avautui tuntemattomalle hyypiölle kummallisen helposti, olisi tuo miekkonen voinut olla vaikka minkälainen sekopää. Mulla on aavistus että noiden kahden välille tulee vielä jonkinlaista juttua...

    Kiitos osasta! Jään odottelemaan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmyllä ei kyllä järki päätä pakota 24/7 se on pakko myöntää :D
      Voi kun oon itekin kuolannut Vlasiyn perään :3 ehkä se johtuu hieman karuista kasvonpiirteistä, ken tietää...
      Haileella ei kyllä ole samanlaiset sävelet kuin Shaunilla, sen kyllä voin kertoa, olihan se niin selkeesti esillä osassakin :D
      Kyllä, Natalialla menee lujaa, mutta ei yhtään enempää järkiperäisemmin kuin Emmylläkään x)
      Kiitän kommentista! (:

      Poista
  2. Lujaa menee mutta menköön. Tyttöjen reissu näyttää saavan varsin mielenkiintoisia käänteitä, mielenkiintoista seuraa on ainakin löytynyt itse kullekin.. Tykkään kyllä mielettömästi tästä tarinasta! Vaikka tytöillä ei koko ajan menekään kovin vahvasti, tämä onnistuu silti olemaan jotenkin kepeä ja kesäinen. Vähän sellainen Sinkkuelämää meets Saint-Tropez :D No, lieneekö tuo nyt ihan vedenpitävä määritelmä..

    Emmy on ihan mahtava hahmo! Samoin tykkään sen ja Natin ystävyyssuhteesta, vaikka toki koko viisikko on tosi symppis :D Ero taisi sattua Emmyyn kipeämmin kuin uskoisikaan. Vaikuttaa vähän siltä, että hän yrittää "kostaa" sille ex-poikaystävälleen. Mitähän tuosta mahtaa seurata, se lapsi vai se hiv vai ne molemmat? :D

    Natalialle taisi käydä emmyt. Ja Alex ja Hailee ovat molemmat napanneet rikkaat rantahuvilanomistajat. (Mistämistämistä on tuo vene?!! Älyttömän supercool :o) Hailee ei tosin taida olla Shaunin kanssa yhtä tosissaan kuin Alex V-miehen. Tuntuu, että koko ajan olen kyselemässä että "mitähän tästäkin seuraa". :D

    Olin pitänyt Samanthaa Alexin ohella porukan jollain tavalla fiksuimpana, mutta tuo sammuminen kadunkulmaan ei ihan vakuuttanut. No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, tapasihan Samantha tämän kiinnostavan herrasmiehen. Ihanaa muuten tuo Maxis-kamojen käyttö lavastuksissa! Jäänkin sitten innolla ja mielenkiinnolla odottelemaan seuraava osaa! Kiitoksia kovasti tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä vauhti tästä muuta kuin kovene :D
      Kiva kuulla että tykkäät! Itse en oikein tiedä tykkäänkö tästä enää :D kirjoitin tän tosiaan joskus 2014, ja pakko myöntää että jotkut juonenkäänteet on itellekin luokkaa "???? miksi" ja kaikki rakastuu toisiinsa kuin Disney-leffoissa konsanaan, mutta mikäs siinä :D

      Siinä! Joku vihdoin sanoi sen ääneen! :D Emmyn käytös tosiaankin heijastelee omaa pahaa oloaan johtuen erosta Vincen kanssa (: Juurikin näyttämisenhalu on tässä se pointti :D Antaa tarinan puhua puolestaan, tuleeko arpajaisissa palkinnoksi tauteja vai vastuuta :D

      Kyllä, Natalia teki emmyt ja Alex ja Hailee haalivat itselleen rikkat huvilamiehet :D Tai no, Alex haali, Hailee vähän niinkuin päätyi tämän kylkeen :x Ei kai siinä mitään, jos mietityttää mitä seuraavaksi tapahtuu :D (vene löytyy täältä: http://modthesims.info/download.php?t=350510)

      Sam on ehkä porukan ujoin ja "estynein", mutta kyllä korkin auetessa estotkin katoaa (kuten Antti Tuisku on meille laulanut :D) Freddy tosiaan sattui kreivin aikaan paikalle, mutta mua itseäni vähän kalvaa koska millä todennäköisyydellä nyt kadulle melkein sammuneen naisen tulee kukaan nostamaan pois saatikka joku mukava mies jolla on hyvät aikeet :D no, olkoon tämä niitä yksi miljoonasta -tapauksia.
      Maxis-kamat on just parhaita lavastuksiin (jos sopiva löytyy), sillä ne näyttää aidoilta ja on just eikä melkein ;)
      Kiitän piristävästä kommentista! (:

      Poista
  3. Uusin osa luettu :) Tytöillähän tuntuu olevan melkoisen vauhdikas reissu, komeita miehia ja kevytkenkäistä menoa vähän siellä ja täällä. Kukkahattuni tutisee :D Saapa nähdy päätyykö joku leideistä raskaaksi tai onko reissusta muita "tuliaisia". Hailee ei ihan taida vastata Shaunin tunteisiin, toivottavasti hän ei leiki miehen tunteilla. Kehittyyköhän Samanthan ja Freddyn välille romanssi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin kukkahattuni kukka on jo melkein lakastunut näiden touhuja kirjoitellessa :D Tuliaisia on ehdottomasti luvassa, en tosin vielä paljasta että minkälaatuisia :D Haileella ongelmana tuntuu enemmänkin olevan "ansassa olemisen tunne" tms, jos sitä nyt siksi voi kutsua.
      Kiitos kommentista! (:

      Poista
  4. "Se Shaun saattaa olla vaikka minkälainen psykopaattinen lusikkamurhaaja!"
    Repesin heti alkuun, Samanthalla ei ainakaan ole huumori hukassa... Lupaavasti alkaa.
    Ja Emmyllä puolestaan taitaa vieläkin olla joitakin laskuhumalan jäänteitä, kipaises aikuinen nainen paikalliseen apteekkiin...

    Pidin jostakin syystä tämän kuvan:
    http://s1209.photobucket.com/user/dintzzz/media/LT/Summerdreams/Osa%202/16a_zps6qrtlbwy.png.html
    asettelusta, kun takana näkyy sekä peiliä, naapurustoa että hieman Shaunin mökin(?) taidetta :D

    Ja paikallisilla miehillähän nyt huviloita riittää, sekä Shaunilla että V:llä... Kunhan eivät nyt molemmat puhu samasta mökistä, saavu paikalle lopulta samaan aikaan ja käy ilmi, että toinen oli vain välillä käyttänyt paikkaa omin lupinensa... (Työntää pessimistisen äänen kauemmas takaraivoonsa ja jatkaa lukemista.)

    Vai on Samantha - parka shanghaijanut itsensä :( Jospa herra Devon on tosiaan se laupias samararialainen jona hän itseään pitää ja pelastaa Samin jos ei nyt ryöstäjiltä niin ainakin saamasta keuhkokuumetta sateessa. Eikä Sam vaikuta alkujärkytyksen jälkeen kovin vihaiselta "pelastuksestaan".
    Saatiinpahan selville missä Natkin oli ollut. Voi pyhä Sylveon. Ainakin sekä Natalia että Zane vaikuttivat olevan yhtäläisissä määrin ulalla edellisillasta, jos sitä nyt voi pitää lieventävänä asianhaarana. Ja vaikuttavat varsin viehtyneiltä toisiinsa vielä humalan haihduttuakin >:D

    Ja olen Samanthan kanssa samaa mieltä, jos tämä olisi John Irvingin romaani niin jollakulla olisi jo tippuri >:D (Muistan kaikki tärkeät asiat kaunokirjallisuudesta, joo :3) Jarod viattomine viskipaukkuineen, voi hyvänen aika... Emmy olisi saanut lupauksensa sijaan jättää Jarodin siksi lapaseksi lentokentän vessaan (ihana vertauskuva muuten >:D)

    Onneksi sentään Haileella ja Alexilla vaikuttaa olevan itsehillintää jäljellä, kunhan Hailee ei vie "irtiottoaan arjesta" liian pitkälle.
    Tätä osaa oli kyllä varsin viihdyttävä lukea (kirjaston ryhmätyöhuoneen nurkassa ovi tiukasti kiinni ettei kukaan tule kuikuilemaan olan taakse), ja taustalla soiva Paul Oxley's Unitin She's A Model sopi ihmeen hyvin osan tunnelmaan ;D

    Ja niin joo, olen nyt parin tunnin ajan hörppinyt vuorotellen teetä ja kahvia joka saattaa kenties lievästi vaikuttaa kommentin tasoon - mutta hauskaa oli ;)

    VastaaPoista