Onhan siitä jo puolisen vuotta melkein, kun viimeksi julkaisin Summerdreamsia :D Voi, että tuntuu tosi pahalta, kun on näin hidas päivitystahti (mutta minkäs sille voi)! Sen verran sanon vielä, että Postcards jatkuu vielä! Mulla on ihan kamalasti ideoita siihen, mutta en oo vielä saanut niitä järjestykseen saatika sitten kirjoitettua tai kuvattua mitään. Mutta aion jatkaa sitä, kunhan oma aikataulu ja inspis antaa periksi (:
Anyway, tässä olis uusi pläjäys (~120 kuvaa) Summerdreamsia. Varoituksen sananen, että osassa on K-16 kamaa, että lukeminen omalla vastuulla!
”Voi, anteeksi. Taidan pitkästyttää sinua”, Alex havahtui ja laski katseensa ruokaansa. ”Ei, et toki. Äänesi on ihanaa kuunneltavaa”, V sanoi haltioituneena ja hymähti hymyillen. Punatukkainen meni hieman hämilleen kummallisesta kehusta pyöritellen katsettaan lattiassa ja ikkunassa vieressään, mutta pääsi ihmetyksensä yli yllättävän nopeasti.
”No, mitä sen V:n kanssa tapahtui?” Sam ja Hailee kysyivät yhtä aikaa. Nat… No, Nat nukkui sikeästi huoneen divaanilla. Alexin katse harhaili huoneen lattialistoissa. ”En haluaisi puhua siitä”, hän sanoi ja istuutui sängylleen. Emmy laskeutui Alexin viereen ja tarkkaili tämän kasvoja.
Anyway, tässä olis uusi pläjäys (~120 kuvaa) Summerdreamsia. Varoituksen sananen, että osassa on K-16 kamaa, että lukeminen omalla vastuulla!
”Iik! Ihanaa,
että Alex saa vihdoin jotain sutinaa elämäänsä! Paitsi oli se V kyllä vähän pelottavan näköinen, pakko
myöntää. Minusta kyllä vähän tuntuu siltä, että sellaiset ’pelottavat’ miehet
ovat Alexin mieleen”, Hailee pälätti matkalla klubille. Samantha nyökkäili. ”No
joo, mutta eihän hän vaaralliselta vaikuta. Kyllä Alex osaa pitää huolen
itsestään”, hän vakuutti.
”Ei vittu!” Emmyn kiljaisu kuului. Nainen
itse oli jähmettynyt Wendy’s-vaatekaupan ulkoseinän viereen. ”Ei saatanan
helvetti. Katsokaapa, ketä tuolla on”, nainen sanoi ja osoitti seinän takaa
klubin ovelle.
Naiset
katsoivat ovelle yhtä aikaa suut alaspäin venyen. ”Nii-iin. Vince ja Janice. Se
lutka”, Emmy sadatteli.
”No, aiommeko
me nyt mennä tuonne surman suuhun?” Nat kysyi lähinnä Emmyltä. Kaikki
tuijottivat porukan ainoaa brunettea, jonka kasvoilla koreili jo pirullinen
ilme. ”Miksei? Onhan meillä siihen oikeus”, hän sanoi ja jatkoi jo matkaa. Sam
pyöräytti silmiään Haileelle, joka kohautti harteitaan.
Kun naiset
pääsivät klubin ovelle, Emmy heittäytyi hetken mielijohteesta heti Vincen ja
Janicen seuraan. ”Heei! Mitäs täältä löytyy! Vanhoja tuttuja!”, hän huudahti
muka iloisesti. Natalia, Samantha ja Hailee seurasivat hänen vanavedessään.
”Emmy? Nat?
Hailee? Sam? Kyllä te olette te. Ihan uskomatonta!” Janice päivitteli Vincen
kainalossa. Tällä kertaa oli Vincen ilmeen vuoro venyä seuralaisensa reaktion
kuullessaan. Janice oli ollut viisikon jonkinlainen inhon kohde lukioaikoina
tietämättään. ”Joo, mehän tässä”, Nat sanoi hieman hymyään kiristäen.
”Mihin te
olette Alexin jättäneet?” Janice kysyi hymy huulillaan joukon taakse
tiiraillen. Vince mittaili katseellaan Emmyä ja tämän vartaloa, minkä brunette
pisti hyvinkin merkille. Häivähdys puhdasta inhoa pääsi karkaamaan tämän
kasvoille. ”Alexandralla oli päänsärkyä”, Hailee ilmoitti. Janice nyökkäili
myötätuntoisen oloisena.
”No mutta,
miten te tänne osasitte tulla?” Vince puuttui keskusteluun irstaalla hymyllä
höystettynä. Emmy loi tähän halveksivan katseen. ”Samaa voisi kysyä teiltä”,
hän sanoi ensin hyytävästi, mutta naurahti lopuksi kuivasti. Samantha nykäisi
vaivihkaa Nataliaa hihasta. Mitä Emmy
oikein tekee?! hän pihahti Natin korvaan.
”Äh, tämä
paikka kävi ensimmäisenä mielessäni, kun Vince ehdotti yhteistä lomamatkaa.
Olimme suunnitelleet tätä jo monta kuukautta!” Janice riemuitsi ja lätisti
käsiään yhteen ylipirteä virne kasvoillaan, joilla oli kaikkien mielestä aivan
liikaa meikkiä. Emmyn ilme venähti: kulmakarvat putosivat ja kurtistuivat, suu
raottui ja ohimot punehtuivat. Monta
kuukautta?! Se yksi huora ei ollutkaan ainoa, jonka kanssa Vince on minua
pettänyt! Ja Janice, tuo lutka…
”Meidän pitää
mennä, tai varauksemme perutaan”, Nat sepitti kiirehtien huomatessaan Emmyn ilmeen. Sam
ja Hailee nyökyttelivät takana räjähdystä peläten, ja raahasivat paikoilleen
jähmettyneen Emmyn sisälle.
”Ai. No,
nähdään tytöt!” Janice vilkutti hilpeästi, mutta keskeytti saadessaan tuta
Vincen suudelman kaulallaan. Samantha pyöräytti silmiään. ”En ole ikinä oikein
pitänyt hänestä”, hän sanoi ei-kenellekään.
***
V näykki
ruokaansa keskittyen Alexandran tilitykseen enemmän, kuin ateriaansa. Vaikka
nainen oli vaikuttanut vastahakoiselta – tosin salaa varsin halukkaalta –
illalliselle, siinä tämä nyt kuitenkin istui V:n nenän edessä ja puhui
antaumuksella, kuin mikäkin puheripulin saanut poliitikko. Eikä V:llä ollut
mitään sitä vastaan.
”Voi, anteeksi. Taidan pitkästyttää sinua”, Alex havahtui ja laski katseensa ruokaansa. ”Ei, et toki. Äänesi on ihanaa kuunneltavaa”, V sanoi haltioituneena ja hymähti hymyillen. Punatukkainen meni hieman hämilleen kummallisesta kehusta pyöritellen katsettaan lattiassa ja ikkunassa vieressään, mutta pääsi ihmetyksensä yli yllättävän nopeasti.
Totta puhuen,
V ei ollut tuntenut ketään kohtaan näin suurta kiintymystä. Nytkin hän olisi
voinut vain kuunnella Alexandran puhetta loputtomiin. Se tuntui rauhoittavan
häntä. Toisin kuin mikään muu asia maailmassa, Alexin äänen kuullessaan V tunsi
itsensä tyyneksi. Se ja sama mitä nainen sanoisi, se olisi saanut Vlasiyn
rentoutumaan hetkessä.
Eikä siihen
vaadittu edes naisen ääntä, vaan pelkkä tuon punapään läsnäolo sai V:n nirvanan
partaalle. ”Tiedätkö, olen tässä miettinyt menneisyyttäsi. Miten ihmeessä
sinusta onkaan tullut noin ylimielisen oloinen? Jotain järisyttävää on varmasti
tapahtunut”, Alex sanoi tutkivaan sävyyn.
V pudisti
päätään nauru äänestään suodattuen. ”Tällainen olen ollut koko ikäni, ehkä se
on yksi paheistani”, hän naurahti. ”No älä muuta sano”, Alex sanoi ja tuhahti
huvittuneena. ”Jos saan olla rehellinen, muistutat minua vähän siskostani”,
nainen sanoi ja näytti katuvan heti lipsautustaan.
”Kerro toki
lisää hänestä, niin voin tehdä vertailun luonteistamme”, V sanoi ihan
vakavissaan. Alex tarttui aiheesta kiinni. ”Täältä pesee. Muista, että itse
pyysit”, nainen varoitti etukäteen. ”Muistan, muistan.”
”No, siskoni
Clara on… hmm… ylimielisin ihminen jonka tiedän. Hän luulee omistavansa kaiken,
joka kuuluu perheelleni, koska on meistä kahdesta vanhempi. Hänellä on maailman
irvokkain aviomies ja raivostuttavimmat lapset, joita olen koskaan tavannut,
mutta kaikki tämä on hänen mielestään vain minun katkeruuteni tuotosta. Joko
olet samaistunut?” punatukkainen hymyili joko
polttaa? –ilmeellä. V repesi pieneen nauruun.
”No en ihan.
Tietääkseni, minulla ei ole aviomiestä eikä lapsia”, hän vitsaili saaden
Alexandraankin jotain hymyä. ”Niinkö? Voi ei, olisin voinut melkein vannoa!”
Alex päivitteli pilaillen ja pyöritteli silmiään naururypyt näkyvillä.
Vlasiy tunsi
sillä hetkellä lämpimän, ikään kuin tuuppauksen rinnassaan. Alexandran
nauraessa V:n katse vaelsi pitkin tämän iloisia kasvoja, eikä hän voinut toivoa
muuta kuin saada nähdä tuo ilme naisen kasvoilla aina.
***
”Jarod!
Jarod!” Emmy voihki. Mies hänen päällään pysähtyi. ”Mitä, kultaseni?” tämä
sammalsi ja imutti Emmyn kaulaa.
”Mennään
meille”, Emmy tarjoutui pilke silmäkulmassaan. Jarod soi tälle irstaan hymyn ja
moiskautti märän suudelman naisen huulille. ”Mennään sitten”, hän hoputti. Emmy
kikatti tuntiessaan kevyen puristuksen pakarallaan.
Emmyn valtasi
kumma voitonriemu saadessaan viedä Jarodin hotellihuoneeseensa. Hän ei ollut
jäänyt rannalle ruikuttamaan Vincen jälkeen. Hän oli nyt voittaja.
Brunette
kuiskasi Samanthan korvaan häipyvänsä hotellille. Sam nyökkäsi nopeasti ja
ryysti juomaansa. Samassa Emmy ja Jarod olivat kadonneet jo klubilta.
***
Tuntia
myöhemmin Sam istui sängyllään silitellen Natalian hiuksia. Tämä oli aivan
liian humalassa, että hänet olisi voinut turvallisesti päästää Emmyn
huoneeseen, sillä arvatenkin Emmy ei ollut huoneessaan yksin.
”Missähän
Alex viipyy? Entä jos se V-mies vei hänet mukanaan?” Hailee pohti rauhallisesti
sängyllään maaten joka raaja eri ilmansuuntaan osoittaen. ”Ja pah. Heillä on
varmaan vaan niin hauskaa, ettei Alex kehtaa lähteä”, Sam ennusti ja jatkoi
Natalian hiuksien sukimista.
”Niinpä!” Nat
huudahti lattialta. Hailee tuhahti ja sulki silmänsä yrittäen nukahtaa. Sam
kuitenkin torppasi moisen idean ajattelemalla ääneen. ”Tiedättekö, minusta
tuntuu, että Alex ja se V taitavat sopia hyvin yhteen. Molemmat yhtä…
nenäkkäitä”, hän naurahti sukiessaan Natalian hiuksia yhä sormiharjalla. ”En
voisi sanoa yhtään paremmin”, Hailee kiteytti.
***
V kaivoi
lompakkonsa povitaskustaan samalla, kun Alex hamusi laukkuaan lattialta.
Molemmat ojensivat maksukorttinsa yhtä aikaa tarjoilijalle, joka katsoi
kortteja hämmentyneenä. ”Minä maksan”, V vaati tiukka katse Alexandrassa. ”Älä
yritä, maksan kyllä oman ruokani”, Alex intti. ”Ei, minä vaadin”, V sanoi
varmasti, ja usutti korttinsa tarjoilijan käteen, joka syötti sen
kortinlukijaan.
Alex tuijotti
V:n silmiin nyrpeissään. Että tuo osaakin
olla ylimielinen… ”Kiitos”, V sanoi Alexille, joka ei vastannut, vaan
tuijotti V:tä totisella ilmeellä. Kuin manaten miestä.
Kun
parivaljakko oli päässyt ravintolan ovista ulos, V pysähtyi ja jäi tuijottamaan
Alexia, joka puolestaan ihaili öisiä maisemia. ”Tahdon viedä sinut kävelylle”,
V sanoi, veti Alexin käden käsikynkkään ja lähti liikkeelle.
Alex ei edes
huomannut liikkuvansa, kunnes kääntyi katsomaan V:tä. ”Minne?” ”Rannalle”, V
murahti kääntämättä katsettaan. ”Sille samalleko, missä eilen tapasimme?” Alex
tiedusteli. ”Kyllä”, V sanoi.
V talutti
Alexin suoraa päätä lähimmälle rannalle, joka oli kuin olikin heidän
ensitapaamispaikkansa. V vei heidät sanaakaan sanomatta rantahiekalle ja
pysähtyi siihen kasvot kohti Alexin hämmentynyttä ilmettä. Alexandra seurasi
miehen esimerkkiä ja pysyi vaiti. Siinä V sitten seisoi ja tapitti Alexia
silmiin kuin lumottuna – ja lumottu hän olikin, ihastuksesta.
”Miksi sinä
tänne minut toit?” Alex kysyi siirtäessään katsettaan V:n läpitunkevaan
tuijotukseen. V seisoi siinä pitkään hiljaisuuden vallitessa. ”Alexandra,
haluan sinun tietävän, että–” V:n puhe keskeytyi, kun Alex avasi suunsa. ”Sano
minua Alexiksi. Tuntuu kummalta tulla kutsutuksi Alexandrana.”
V meni
hitusen hämilleen, mutta toipui nopeasti. Alex tunsi poskiensa punehtuvan. ”Öh,
selvä. Alex, tapasimme vasta eilen. Minun on kuitenkin tunnustettava jo nyt,
että minä…” V aloitti, mutta hänen äänensä hiipui.
”Sinä mitä?”
Alex kysyi uteliaana ja haravoi V:n harmaita, epävarmoja silmiä yrittäen etsiä
sieltä vastausta kysymykseensä. ”Hei, olen opiskellut psykologiaa. Minusta
tulee psykoterapeutti, elantoni tulee olemaan tilityksessä. Kyllä minä kestän
sen, vaikka oli se mitä tahansa”, hän tuhahti naurahtaen. ”En halua pelottaa
sinua pois”, V henkäisi. Alex loihti kasvoilleen rauhoittavan hymyn, sen mitä
hän käytti aina Edwinin kanssa jutellessaan. ”Kestän kyllä. Anna tulla”, hän
rohkaisi. V vetäisi henkeä sulkien silmänsä ja avasi ne jälleen katsellen
syvälle Alexandran silmiin. Nyt oli Alexin vuoro henkäistä.
”Alexandra,
minä rakastan sinua. Minä olen rakastunut sinuun”, V:n matala ääni sanoi. Mies
tuijotti edelleen syvälle Alexin silmiin.
Alexandra hämmentyi enemmän, kuin koskaan elämänsä aikana. Hän taisi
unohtaa jopa hengittää. Hän vain tillitti V:tä silmät laajenneina, sydän hieman
ylimääräistä pumpaten. Ilmassa häilyi jokin kummallinen, tumma tuoksu.
Ilman
ennakkovaroitusta, V kohotti hitaasti kätensä Alexin leukaperälle, peukalot
ohimoilla leväten, kuin lupaa kysyen, ja veti naisen suudelmaan. Pitkään
suudelmaan. Alex ei pistänyt vastaan, sillä yhtäkkiä hän tunsi taas sen
mielihyvän tulvahduksen sisällään. Hän… tunsi luottavansa tuohon tunteeseen.
Hän tunsi luottavansa V:hen. Jännityksen perhoset leijailivat tämän vatsassa.
Nainen nosti molemmat kätensä V:n rintakehältä tämän harteille ja nojautui
lähemmäs liikuttaen huuliaan hamuten suudelmasta vielä pidempää.
***
Emmy kierähti
Jarodin päältä uupuneena. Toisaalta, hän oli myös tyytyväinen. Jarod nukkui jo
sikeästi, joten Emmy kiskaisi aamutakkinsa ylleen, otti huoneensa avaimen
matkaansa ja päätti suunnata Alexin, Haileen ja Samin huoneeseen. Mennessään
hän loi vilauksen vielä Jarodin alastomaan kehoon ja pieni virne kohosi hänen
kasvoilleen.
Emmy koputti
oveen kaksi terävää koputusta, ja kohta Alex avasi hänelle jo oven. ”Ai sinäkin
olet jo täällä!” Emmy riemuitsi. Alex näytti nololta. ”Joo, niin olen.”
”No, mitä sen V:n kanssa tapahtui?” Sam ja Hailee kysyivät yhtä aikaa. Nat… No, Nat nukkui sikeästi huoneen divaanilla. Alexin katse harhaili huoneen lattialistoissa. ”En haluaisi puhua siitä”, hän sanoi ja istuutui sängylleen. Emmy laskeutui Alexin viereen ja tarkkaili tämän kasvoja.
”Kuule, Jarod
nukkuu tuolla niin vitun kännissä, etten kehtaa mennä sinne. Saanko nukkua
sinun sängyssäsi tämän yön?” hän kysyi Alexilta, joka toljotti Emmyä
pöllämystyneenä. ”Et. Minä nukun tässä itse”, hän kieltäytyi hieman
ymmyrkäisenä.
”Alex, pliiiis”, Emmy aneli. ”Sinähän voit
nukkua vaikka lattialla.” Alexin ilme oli tyrmistynyt. ”Yhtä hyvin voit itse
nukkua lattialla”, hän kivahti. ”Ämmä! Minähän nukun tässä, vaikka kuningatar
Elizabeth kieltäisi!” Emmy julisti sotajalalla. Ja ilmiselvästi yhtä humalassa
kuin Jarod.
Alexandra loi
Emmyyn vihaisen katseen ja pisti kätensä puuskaan. ”Selvä. Nuku sinä siinä.
Minä lähden jonnekin muualle yöksi”, hän sanoi, nappasi laukkunsa ja lähti ovet
paukkuen.
”Olikohan tuo
nyt ihan tarpeellista, Emmy?” Nat syyllisti divaanilta. ”Ai sinä heräsit?”
Hailee kysyi uneliaalla äänellä. ”Totta kai oli! Sainpahan oman sängyn!”, Emmy
iloitsi sammaltaen, rojahti pedille ja nukahti saman tien.
***
Mihin helvettiin minä oikein menen
yöksi? Alex pohti
mielessään astellessaan portaita alas aulaan. Respa oli tyhjä. Sitten hänen
mielessään pyörähti eräs henkilö. Ei, en
minä hänelle voi soittaa. Emmehän me edes tunne toisiamme. Mistä minä tiedän,
jos hän onkin vaikka joku psykopaatti? Hänhän tunnusti jo rakastavansa minua,
vaikka olemme tunteneet vasta, no, kaksi päivää! Varmasti joku hullu… hän
mantrasi itselleen, mutta löysi itsensä yhtä kaikki näppäilemästä kännykkäänsä
V:n puhelinnumeroa, jonka mies oli antanut aiemmin illalla. Voi, sano että hän on täysjärkinen! Ja vielä
hereillä tähän aikaan yöstä…
V vastasi
yllättävän nopeasti. ”V”, mies murahti puhelimeen. ”Öh, anteeksi että soitan
näin myöhään. Ja anteeksi vielä siitä, että pyydän näin isoa palvelusta
sinulta. Mutta, minulla ei ole yösijaa täksi yöksi, ja ajattelin –”, Alex sanoi
hiljaa häveten avuntarvettaan.
”Tulen heti”,
V tokaisi keskeyttäen Alexandran. ”Kiitos”, nainen kiitti ja sulki puhelun.
Ei kulunut
kovinkaan kauan, kun Alex löysi jo itsensä V:n kanssa samasta autosta.
”Menemmekö asunnollesi?” hän kysyi. V nyökkäsi katse tiessä, totinen ilme
naamallaan. ”Selvä.” Alex oli kiitollinen, ettei mies kysynyt yksityiskohtia
siitä, miksei hän voinut nukkua hotellissaan. Punapää oli liian tuohtuneessa
mielentilassa voidakseen edes mainita Emmyä.
Kun auto
pysähtyi ja V avasi Alexandralle auton oven, Alex henkäisi ihastuksesta. V:n
asunto oli suurenmoisen kokoinen, moderni ja... ”Pidätkö?” V kysyi virnistäen.
”Se on ihmeellinen”, Alex henkäisi lumoutuneena tuntien V:n katseen itsessään.
V johdatti
Alexin sisälle, esitteli koko huushollin heidän astellessaan Alexin arvion
mukaan miljoonan huoneen läpi ja ohi. Jokaisen kohdalla Alex henkäisi edellistä
kuuluvammin. ”Ja tässä on makuuhuoneesi”, V sanoi. Alex tutkaili huonetta
hetken. ”Tämä taitaa olla sinun huoneesi?” hän arveli. V nyökkäsi. ”Tämän yön
se on sinun. Ja niin pitkään kuin sitä vain ikinä tarvitset, se on sinun.” Alex
tunsi punastuvansa taas.
”No mutta
missä sinä sitten nukut?” Alex ihmetteli ja hänen teki mieli jo protestoida,
perua koko juttu. ”Voin nukkua olohuoneen sohvalla”, V sanoi kohauttaen
olkiaan. Alex alkoi heti protestoida. En
minä häntä voi pois omasta huoneestaan ajaa! ”En minä voi sellaista sinulta
vaatia. Sinä nukut sängyssäsi, ja sillä sipuli. Minä voin nukkua sohvalla”, hän
sanoi lujasti, mutta V sulki tämän suun painamalla etusormensa naisen huulille.
”Alan jo
oppia tuntemaan sinua, joten tiedän, että pidät pääsi, vaikka henki menisi.
Tehdäänkö kompromissi?” V ehdotti ja Alex hymyili pirullisesti. ”Tehdään vain.
Nukumme molemmat sängyssäsi. Näkyyhän tuohon mahtuvan”, hän sanoi varmana,
lampsi toiselle puolelle sänkyä ja laski laukkunsa valitsemansa puolen
lattialle.
V jäi
pöllämystyneenä paikoilleen. Itse asiassa hän oli aikonut ehdottaa, että hän
levittäisi itselleen vuodesohvan, mutta kuten hän oli jo äsken sanonut,
Alexandran päätä ei käynyt kääntäminen. He siis nukkuisivat molemmat V:n
sängyssä. Miten kiusallista. Varsinkin, kun hän oli jo mennyt möläyttämään
tunteensa tälle päin naamaa.
”Voi, minulla
ei ole yöpukuani”, Alex muisti hetken kuluttua. V epäröi hetken, mutta avasi
sitten suunsa. ”Minulla on muutamia pienempiä paitoja”, hän sanoi muina
miehinä. ”Olisiko siitä vaivaa?” Alex kysyi hampaitaan kiristellen, pahoillaan.
”Ei toki”, mies sanoi ja käväisi hakemassa naiselle oman paitansa yötä varten.
”Hei,
Vlasiy?” nainen aloitti, näpeltäessään polyesteripaitaa. ”Mm?” ”Minä, tuota…
Kiitos. Kiitos tästä”, Alex sanoi ja hymyili V:lle, joka soi tälle pienen hymyn
takaisin. ”Ai, ja tästä”, Alex naurahti ja heilautti paitaa kämmenellään. ”Ilo
on minun puolellani”, V sanoi myhäillen.
Niin varmasti on, Alex ajatteli mielessään. Hän tunsi
taas sen lämpimän tunteen rinnassaan ja vilkaisi V:tä selkänsä taakse: mies oli
istahtanut sängyn toiselle puolelle ja kiskoi nahkatakkiaan yltään. Mutta kyllä sitä iloa on minunkin
puolellani…
***
Alex heräsi
kesken yön ja nousi käsivarsiensa varaan. Hän vilkaisi kelloa – se oli näemmä
jo neljä aamuyöstä – ja hänen katseensa vaelsi puhelimensa kellosta vieressään
nukkuvaan hahmoon. Vlasiy oli kääntynyt vasemmalle kyljelleen, kädet levällään
peiton päällä. Ihmeekseen Alex sai huomata, miten hyvin V:n antama paita
hänelle sopi. Hän hiipi makuuhuoneesta keittiöön hakemaan juotavaa.
Laskettuaan
veden lasiinsa, nainen nojautui keittiötasoa vasten ja katseli ikkunasta ulos.
Kaupunki oli ihan pimeänä. Alex laski lasin tiskipöydälle juomatta siitä
siemaustakaan, ja jäi tuijottelemaan lumoutuneena öistä maisemaa, joka
ikkunasta kajastui.
”Onko jokin
hätänä?” kuului V:n huolestunut ääni Alexin selän takaa. Nainen hätkähti ja
kääntyi miehen suuntaan. ”Öh. Anteeksi. Ei, ei mikään ole hätänä, minulle tuli
vain kammottava jano.”
Hetken he
seisoivat hiljaa paikoillaan. ”Vaivaannuttaako sinua nukkua kanssani samassa
vuoteessa? Voin mennä edelleen nukkumaan sohvalle”, V tarjoutui, mutta Alex
huitaisi kättään tuhahtaen moiselle ajatukselle. ”Ei tietenkään. En minä voi
sinua omasta sängystäsi häätää. Ja aikuisiahan tässä ollaan, hyvänen aika!” hän
päivitteli ja loi katseensa lattiaan V:n katseen vaivaannuttamana: mies
tuijotti niin tiiviisti ensin hänen silmiään, sitten hänen huuliaan…
Jälleen
hetken mielijohteesta V syöksähti eteenpäin, asetti kämmenensä Alexandran
kaulan molemmin puolin ja veti tämän suudelmaan. Alexandra vei kätensä miehen
jäntevää yläselkää pitkin sitä hyväillen, suudellen samalla mitalla takaisin.
Suudelma jäi
kuitenkin Alexin mielestä aivan liian lyhyeksi, kun V vetäytyi muutaman sentin
kauemmas ja jäi tapansa mukaan tuijottamaan Alexia silmiin. ”Mitä?” nainen
naurahti. V hymyili. ”Mietin tässä kuumeisesti sitä, olisiko kunnianloukkaus
kantaa sinut sänkyyn”, mies selitti hymy kasvollaan säilyen. Alexandra tunsi
jälleen punan kohoavan poskilleen. Tilanne oli hänelle yhtä aikaa niin absurdi
ja ihmeellinen, toisaalta hän tunsi olevansa kuin kotonaan.
Alex painoi
huulensa vielä lyhyeksi aikaa V:n huulille ja hymyili. ”Ei missään nimessä”,
hän henkäisi hymyillen. V laski suuren kämmenensä naisen polvitaipeiden
kohdalle ja nosti. Alex heittäytyi samassa V:n lihaksikasta vartaloa vasten
tuijottaen tätä koko matkan tiiviisti silmiin.
Vlasiy laski
naisen petaamalleen sängylle. Hetkisen ajaksi hän jäi Alexandran yläpuolelle
huulistaan kiinni, Alex sivellen hentoista parransänkeä miehen leualla. Hän
huomasi miehen aikeet vetäytyä, muttei halunnut hetken päättyvän lähimainkaan
niin pian. Hän halusi… enemmän. Suudelman lomassa nainen liu’utti toisen
kätensä V:n alavatsalle, ja sieltä vielä vähän etelään tuntien miehen
kiihottumisen kämmentään vasten. Samassa V jähmettyi, ja Alex avasi suunsa
kysyäkseen, mikä oli vialla, muttei saanut siihen tilaisuutta.
Silmänräpäyksessä
V kierähti naisen päältä ja asettui makaamaan selkä punatukkaiseen päin. ”En
voi tehdä sitä. En voi häväistä sinua sillä tavalla”, V totesi kieltävästi,
melkein kylmästi. Alex harmistui hieman, muttei aikonut vielä luovuttaa. ”Et
sinä häpäisisi minua”, hän sanoi.
”Kyllä
häpäisisin. En ehkä sinun mielestäsi, mutta minun omatuntoni ei kestäisi
sellaista taakkaa.” ”No, jos olet kerran niin varma, että häpäisisit minut,
voin olla kanssasi samaa mieltä. Muodostan kuitenkin oman mielipiteeni siitä,
että siinä tapauksessa tahdon tulla häväistyksi. Jokaisella tavalla jonka vain keksin”,
nainen sanoi viettelevimmällä äänellään, loppua kohden häilyen ja veti pitkiä
vetoja sormillaan V:n paljasta kylkeä vasten.
Siitä
eteenpäin nainen jatkoi kohti miehen alavatsaa. Ja tunsi kohta sen saman
pituuden sormiensa päissä. V murisi niin, että sitä olisi voinut kutsua
kehräämiseksi. ”Oletko nyt varma, mitä olet tekemässä?” mies kysyi kohta. Alex
tunsi taas sen myskisen tuoksun kutittelevan nenäänsä.
”Olen”, Alex
vastasi. ”Oletko varma, että haluat sitä?” ”Olen.” ”Oletko valmis ottamaan sen
riskin, että mitä tahansa voi sattua?” V kehräsi edelleen; Alex huomasi tämän
puristavan silmiään tiukasti yhteen. ”Olen”, Alex kuiskasi terävästi ja huomasi
samassa olevansa V:n ja patjan välissä.
Vlasiy painoi
huulensa Alexandran huulille ja raotti niitä kielellään. Hän liu’utti kätensä
Alexin alaselälle, toisella hyväili tämän takareittä. Nainen ynähti
hyväksyvästi, kun V tutkaili kielensä päällä punapään omaa. Alex tunsi jälleen
mielihyvän valahtavan ruumiinsa läpi, erityisesti alakerrassa.
V:n huulet
hyväilivät hänen huuliaan ja siirtyivät kohta leualle ja kaulalle. Miehen kädet
kihnuttivat vasten Alexin paljaita kylkiä. Paljaita?
Jossain vaiheessa V oli saanut ujutettua paitansa pois Alexin yltä, ja
Alexandra makasi V:n sängyssä mielihyvästä parahtaen yläruumis täysin
alastomana, päällään pelkät pikkuhousut.
Alex tunsi
jälleen miehen kiihottumisen, mutta tällä kertaa lonkkaansa vasten. Kiireesti
nainen alkoi ujuttaa miehen boksereita pois, eikä V:llä ollut mitään sitä
vastaan, sillä mies irrotti toisen kätensä Alexin kyljeltä ja kiskaisi housunsa
pois nopeammin, kuin olisi ehtinyt sanoa kiihko.
”Oletko nyt
ihan satavarma?” V:n käheä ääni kysyi Alexandran korvan juuressa suudelmien
seasta. Alex voihkaisi suostumuksen merkiksi, tarrasi miehen selästä ja antoi
V:n vetää pikkuhousunsa pois. Mustatukkainen avasi naisen reidet toisistaan
omillaan, ja pysähtyi hetkeksi. ”Saanko –?” hän aloitti mutta Alex keskeytti
tämän henkäisemällä oitis: ”Saat.”
V:n huulet
laskeutuivat Alexin rintalastalta kohti rintoja. Hän pyöritti peukalollaan
toista nänniä, toista kielellään sitä saartaen. Alexandra voihkaisi
mielihyvästä ja tunsi miehen tuoksun leimahtavan yhä voimakkaampana
ympärillään. Kohti naisen pehmyttä ihoa, V:n huulet tavoittivat kohta
punatukkaisen naiseuden ytimen. Sinne saapuessaan V teki työtä kuin
rivisotilas: tehokkaasti ja täydellisen huolellisesti. Kielisuudelma toisensa
perään V tiesi Alexin voihkaisuista osuneensa oikeaan kohtaan. Huuman kourissa
Alexandra ujutti sormensa V:n hiuksien sekaan ja yllytti tätä yhä enemmän. Hän
puraisi huultaan ja vinkaisi –
Alex tunsi
valtavan energia-aallon kulkevan lävitsensä, ja samalla hän halusi V:n
hyväilevän itseään yhä rajummin. ”Lisää. Lisää”,
nainen voihki, ja sen hän saikin. Kun aalto oli mennyt, V nosti päänsä ja
suuteli Alexia ensin vatsalle, jatkaen sieltä suulle. ”Nytkö?” Alex huohotti
avatessaan silmiään, katseli V:n harmaisiin, lumoutuneisiin silmiin ja hymyili
euforiansa seasta. ”Nyt”, mies vastasi yhtä lailla hengästyksissään, posket
hieman punehtuneina.
”Odota!” Alex
hätääntyi. V pysähtyi, ja järkyttynyt ilme valtasi tämän kasvot. ”Satutinko
sinua?” mies huolestui. ”Ei, et. Sinun täytyy vain tietää eräs asia. Minä… en
ole tehnyt sitä ennen”, Alex myönsi punastuen. V:n kasvoille levisi
myötätuntoinen hymy; hän sipaisi naisen poskea rystysillään. ”Pidän sinusta
hyvää huolta”, hän lupasi ja nousi. ”Haen k–” ”Älä turhaan. Olen valmistautunut…
Minulla on jo suojaus. Sopiihan se sinulle?”, Alex kysyi pienesti hymyillen. V
oli huomaavinaan siinä ehkä pientä nolostustakin, mutta yhtä kaikki, V
nyökkäsi.
V nousi
Alexin päälle ja hetken ajan heidän katseensa lukkiutuivat toistensa silmiin, kuin
luottamustaan vannoen. Alex nyökkäsi luvan merkiksi ja tunsi kohta ytimensä
suulla pehmeän paineen. V suuteli Alexin kaulaa samalla, kun tunkeutui
vähitellen naisen sisälle mahdollisimman vähän kipua aiheuttaen. Tämän kädet
vaelsivat pitkin naisen kylkiä, selkää, niskaa. Alexandra tiukensi otettaan V:n
selästä, valmistautui kipuaaltoon, mutta huojentui, kun sitä ei
tullutkaan. Kun mies oli täydeltä
pituudeltaan Alexin sisällä, hän nytkähti taaksepäin ja sitten taas eteenpäin.
Alexandra parahti ja rentoutui silminnähden. ”Jatka”, nainen vaati käheällä
äänellä. Sai vastauksekseen V:n tyytyväisen murinan, ja raotti silmiään sen
verran, että näki pienen hymynkaarteen miehen huulilla.
Ja niin V
jatkoi. Hän pumppasi itseään Alexandran sisällä, ensin hellävaroin, sitten
hieman rajummin saaden naisen selän joka vedolla kaartumaan entistä enemmän.
Alex huomasi jossain vaiheessa kietoneensa molemmat jalkansa V:n lantiolle,
sallien tälle pääsyn vielä syvemmälle. Kliimaksin partaalla V laski päänsä ja
suuteli Alexandran kaulaa saaden naisen valittamaan: ”Lisää”.
Tullessaan V
huusi ja murisi Alexin voihkiessa yhä. Alexandra tunsi taas kuin hyppäävänsä
kallion kielekkeeltä – sydän jyskytti, mahanpohjassa kutkuttava tunne,
mielihyvä valtasi tämän koko kehon. Alex taisi jopa huudahtaa jotain miehen
nimen kaltaista. Vlasiy vetäytyi ulos naisen lämmöstä ja kierähti selälleen
tämän viereen. Alex avasi silmänsä ja täristen vieläkin vähäsen punatukkainen
hakeutui tiukasti V:n kylkeen painautuen. Vlasiy kietoi kätensä rakastamansa
naisen ympärille, hengitti syvään hakien naisen ihanaista tuoksua; samoin kuin
Alex painautui yhä vain lähemmäs V:tä, myskinen tuoksu ei ottanut hälvetäkseen.
”V?” Alex tapaili sanoja karhealla äänellään. Vlasiy käänsi kasvonsa kohti
Alexandraa. ”Niin?” Nainen piti pienoisen tauon, kuin keräillen itseään. ”Minä
taidan… rakastaa sinua”, Alex kuiskasi ja suuteli miestä tämän huulille, V
suuteli takaisin.
***
Siinäpäs se. Mulla ei tästä taida olla sen enempää sanottavaa, kuin että mua ketuttaa ihan määrättömästi se, kun jotkut kuvat on vaan tuomittuja epäonnistumaan, niin senpä takia tämänkin osan kuvissa on epäloogisuuksia potenssiin kaksi, mutta eipä anneta niiden häiritä (:
Kommenttien vuoro nyt.
Siinäpäs se. Mulla ei tästä taida olla sen enempää sanottavaa, kuin että mua ketuttaa ihan määrättömästi se, kun jotkut kuvat on vaan tuomittuja epäonnistumaan, niin senpä takia tämänkin osan kuvissa on epäloogisuuksia potenssiin kaksi, mutta eipä anneta niiden häiritä (:
Kommenttien vuoro nyt.
Wihii, jatkoa tännekkin viimein! Omituista kommentoida pitkästä aikaa johonkin, joten anteeksi jos tulee epäselvää tekstiä.. :D
VastaaPoistaEnsinnäkin, upea osa! Tulee ihan ikävä kakkosta kun katsoo näitä kuvia. Teksti oli hyvää vaikka viimeisestä kohtauksesta tuli mieleen fifty shades of grey kun olen kirjaa juuri lukenut, haha :D Alex ja V ovat kuitenkin ihana pari ja toivon, että heidän välilleen tulee jotain vakavempaa♥
Että mulla menee noi blondit sekaisin, en vieläkään tiedä kuka on kuka :D No, ehkä jossain kohtaa opin tunnistamaan ne!
Emmyllä taisi olla vähän vauhdikkaampi ilta, kenties Vince sai naisen ärsyyntymään. En keksi mitään kommentoitavaa vaikka osa oli ihan mahtava, äääh D:
No, mutta, jatkoa kuitenkin odotellen!
Joo, hiljaiselo on ollut päällänsä, kun ei jostain syystä vain jaksa kuvata :D kirjoittelemispuolen inspis tosin elää ihan omaa elämäänsä (toisten kyhäelmien parissa tosin...) Epäselvät kommentit on yhtä arvokkaita kuin selvätkin, pääasia että vaivautuu jotain raapustamaan :3
PoistaVoi kiitos! (: ihana kuulla että teksti oli hyvä! sitä ehdin jo muokkaamaan varmaan kymmenen kertaa kun aina jotain oli vinossa :'D Itte en ole Fifty Shadesia lukenut, mutta toivon ettei nyt ihan samanlainen kohtaus ollut :'D "mallia" ja esimerkkiä on kyllä otettu muista samaa genreä ajavista kirjoista ;) yes please, niin minäkin toivon!♥
Vieläkin menee blondit sekaisin? :D en tiedä, mitä sille vois tehdä, paitsi näyttää aina jokaisen naama erikseen ja tyyliin tavuttaa "Täs-sä on Hai-lee.." jne :'D ehkä ne vielä oppii, ite tunnistan neidot vaikka unissani :D
Emmyn illassa (yössä?) kyllä vauhtia riitti (ja kaikki kyllä tietää, minkä laatuista vauhtia) :D Vincehän se siellä oli taustatekijänä!
Juu ei paineita kommentoinnissa, hui! Jatkoa ehdottomasti luvassa, kiitos kommentista! :3
Kuuma loppukohtaus >:) Ei kuvia kuitenkaan... No joo heh heh. V:n salaperäisyydessä on jotain kiinnostavaa, mikähän se oikein on miehiään. Hieno lukaali sillä ainakin on. V:n rakkaudentunnustus tuli aika nopeasti, suoraan syvään päähän. Mutta tykkäsin kyllä tuosta rantakohtauksesta, samoin kuin noista missä tytöt olivat huoneessaan. Minusta on jotenkin kiva kun on paljon henkilöitä kuvissa, vaikka sellaisten kohtausten kuvaaminen onkin helvettiä :D
VastaaPoistaNäin hyvälle osalle kelpaisi hienompikin kommentti, mutta jätän nyt tällaisen :P Mutta jatkoa vaan tulemaan, kun ennätät saada aikaan, täällä ainakin yksi odottelee innolla, mitä tuleman pitää! :)
Suosikkikuvani >:D http://i1209.photobucket.com/albums/cc398/dintzzz/LT/Summerdreams/Osa%201B/38b_zpsravdxyfe.jpg
Pitäähän sitä nyt vähäsen menoa grillata, eihän tästä tarinasta mitään tulisi ilman >;) vikan kohtauksen kuvaaminen ois ollut vähän haasteellisempaa potenssiin kaksi, kun ei poseboxeja moiseen ole enkä oo mikään taikuri niiden kanssa että alkaisin itse väsäämään :'D
PoistaVoi, sanoppa muuta! Oon itsekin vähän ihastunut V:hen *hups* :3 ja on millä mällätä hällä, juu! vaikka tahdikkuutta ei ehkä senkään vertaa :D ovat tunteneet päivän, kaksi ja sitten PAM.
voi, rantakohtaus olisi ollut tosi ihana kuvata, jos oisin taustalle saanut kuun ja tähdet, mutta mokomat kun on niin korkealla Maxisin taivaalla, ettei niitä tuonne saanut survottua. No, ehkä ensi kerralla, jos vaivaudun lataamaan jonkun taivashackin :D
Ja joo! Kyllä, siis tiedän niiiiin hyvin mikä hermojen hautausmaa se on, kun kohtauksessa ois kuvattavana 3 henkilöä tai enemmän! Auta armias, tossa viiden hlö:n kohtauksessakin oli jo lähellä pieni hermoromahdus :D: Mutta kunnialla selvittiin!
Itekin oottelen innolla jo, miten saan kuvattua seuraavan osan :x pitäis se ensin ehkä kirjoittaa puhtaaksi etc. Mutta huolilmatta siitä, että se saattaa ilmestyä joulun aikoihin, lupaan jo sen, että se kuitenkin ilmestyy!
"Jarod, oh my!" ;D
Kiitos kaunis kommentista :3
Täytyy sanoa, että musta ainakin olisi aika creepyä, jos mulle tunnustaisi rakkautta joku joka on tuntenut mut vain kaksi päivää :DD Se, että mulle tunnustettiin rakkautta kolmen kuukauden tuntemisen ja viikon seurustelun jälkeen oli sekin jo aika nopeeta toimintaa, mutta toisaalta, V vaikuttaa kunnon mieheltä (vaikka mua vähän nauratti se, miten vaikeaksi V ja Alex teki Alexin yöpymisen V:n luona, kun kerran rakkauttakin oltiin jo tunnustettu :DD Ja se, että V oli niin vanhanaikainen seksin suhteen) ja Alexkin vaikuttaa hurmioituneelta, niin mikäs siinä.
VastaaPoistaOli Emmyltä kyllä todella tökeröä tuolla lailla häätää toinen sängystään, mutta toisaalta, sen ansiosta Alex sai ensikokemuksensa, joten ollako nyt sitten vihainen vai ei... :D
Mutta kylläpä oli taas tapahtumia, luin oikein intensiivisesti ja jään innolla odottamaan jatkoa! (:
Niin no, kukaan ei väittänytkään että liian äkilliset rakkaudentunnustukset oliskaan kivoja :''D V:n luonne kunnon miehenä kyllä sopii ainakin mun käsitykseen siitä :D nää on vaikeita henkilöitä, pakko myöntää :D
PoistaEmmy - tahaton hyväntekijä, eiku- :D
Iih, kiitoksia kommentista, jatkelen kunhan aikaa riittää! (:
Ei hätää, meillä muillakin on ihan kamalasti ideoita joita ei vain ole tullut kirjoitettua tai kuvattua ;)
VastaaPoistaSaako lukeminen olla omalla vastuuttomuudella? >:D Mutta itse asiaan! Tuo kuva, jossa blondiini kolmikkomme kurkistelee nurkan taakse oli ihana:
http://s1209.photobucket.com/user/dintzzz/media/LT/Summerdreams/Osa%201B/3a_zpsl8zl3uls.jpg.html
ja Janicen kohtaaminen oli harvinaisen viihdytävää >:D Näin lukijan kannalta ainakin.
Ja Alexyllä ja V:llä näyttää olevan hauskaa siitäkin edestä keskenään, vaikka muun nelikon ilta ei nyt niin sujuvasti olisikaan alkanut.
Ja Haileen koiranpentukatse hotellissa oli jotenkin suloinen:
http://i1209.photobucket.com/albums/cc398/dintzzz/LT/Summerdreams/Osa%201B/26_zps1woamlpg.jpg
Komppaan mel.iä, ehkä oli ihan hyvä että Emmy oli tökerö kun kerran Alex ja V pääsivät nukkumaan ja vähän muutakin saman katon alla :3 Ja tämä osa sopi yllättävän hyvin yhteen Aquan Cuba Libren ja persikkajääteen kanssa, tuli oikein trooppinen tunnelma (mitä kieltämättä kaivataan kun ulkona taitaa vieläkin olla pakkasta, hyrr).