*lukumusaa*
***
Se tapahtui monta kertaa.
Enkä
pitänyt niistä yhdestäkään.
Minua
ahdisti. Ja pelotti, että satuttaisin häntä.
Kaikki
alkoi siitä, kun hän halusi jutella. Olin okei asian kanssa. Eihän juttelu
haittaa tee.
Hän
kertoi eronneensa tyttöystävänsä kanssa. Lohdutin.
Ihmettelin
hieman. Miksi hän tuli puhumaan juuri minulle.
Seuraavana
päivänä hän halusi jutella uudestaan. Tilanne alkoi vaikuttaa hieman
kiusalliselta. En halunnut jutella. En halunnut. En halunnut. En halunnut!
Ei
juttelu pahaa tee, mutta minusta tuntuu, että juttelemalla vapaa-ajalla joku
haluaisi tunkeutua elämääni ja ihanaan yksinäisyyteeni.
Sanoin
hänelle olevani kiireinen. Halusin välttää keskustelun. Minua ahdisti se koko
tilanne. Hän vaikutti hieman harmistuneelta, mutta lupasin jutella paremmalla
ajalla. Mutta en halunnut. En siltikään halunnut.
Sama
tapahtui seuraavanakin päivänä. Hän halusi jutella. Minä en. En halunnut
jutella, uskoisi jo!
En
halunnut jutella. En halunnut joutua siihen kiusalliseen tilanteeseen. En vain
tuntenut oloani mukavaksi keskustelutilanteessa, joten halusin välttyä siltä
tilanteelta kaikin mahdollisin keinoin. Joten kerroin olevani kiireinen,
jälleen. Kolmatta kertaa hän ei uskoisi.
En
tiedä, mitä seuraavalla kerralla sanon, jos hän haluaa jutella. En vain halua.
Enkä halua sanoa sitä hänelle. En halua olla ilkeä hänelle, mutta toisaalta en
halua saattaa itseäni tilanteeseen, jossa en tunne oloani mukavaksi.
***
Lopulta
ahdistukseni hellitti hieman. Hän ei enää tullut juttelemaan minulle, kuin
kasvotusten. Vaikka sekin toisaalta saattoi johtua siitä, että esitin olevani
offline-tilassa.
En vain
tiedä enää, mitä tehdä.
Kun olen
hänen seurassaan, kun meidän seurassamme on muitakin, hän käyttäytyy epäilyttävästi.
Veti
minut tanssiessa heti ensimmäisenä pois.
Otti
kädestäni, kuin kosiessa.
En vain
enää kestä.
Kysyin
ystävältäni, voisiko hän kysyä asiaa. Hän sanoi harkitsevansa.
En saa
mielenrauhaa ennen kuin tiedän, ettei hän pidä minusta sillä tietyllä tavalla.
Mutta
toisaalta, haluanko minä edes tietää, jos hän vaikka pitääkin? En tiedä enää
yhtään mistään mitään.
Käperryn
istumaan ja ahdistus ottaa vallan.
***
Kiitoksia. (:
Jännä, taiteellinen tarina. Tykkäsin noista kuvamuokkauksista (: Hienoja kuvia olet saanut kuvattua! Ja simit on kauniita. Kiitoksia tästä!
VastaaPoistaUu, vaikuttaa jännältä! Kivat kuvat, mutta häiritsi kun niin paljon jalkoja lepatteli x) Jään seurailemaan seuraavaa päivitystä :'3
VastaaPoistamel.: Mukava, että kuvanmuokkaukset miellytti (: Oon yrittäny opetella käyttämään tota suomenkielistä gimpiä, mutta se on jääny vähä vaiheeseen, niin lopputulos oli sitten tällanen :--D Kiitoksia kehuista ja kommentista (:
VastaaPoistaFlameGirl: Jännää en tästä kyllä tarkoittanut, mutta lukemisen ilohan on siinä, että jokainen löytää samasta tekstistä uusia puolia (: Ne jalat oli kuvissa ihan vain sen takia, että tekstin nimi on Sukanvarsia :'D Jää toki seurailemaan, yritän saada Stormeja eteenpäin, että saan tännekin sitten jotain päivitystä aikaiseksi (: Kiitos kommentista!
Oi, olipa mielenkiintoinen tarina hienoine kuvanmuokkauksineen! Hauska lukea välillä jotain erilaista :) Kiitokset tästä!
VastaaPoistaGreenPixy: Kiitoksia kommentista (: Näitä tämmöisiä erilaisia teksti-kuva -pätkiä on tulossa lisääkin ;)
VastaaPoistaHeei, tämä oli todella hyvin tehty! Samaa mieltä GreenPixyn kanssa, huskaa lukea välillä jotakin erilaista. Pidin siitä, miten teksti oli (kuin?) yhden henkilön ajatuksenjuoksua, sillätavalla luonnollisen tuntuista. Ai niin, ja lukumusa natsasi hyvin ;D Tykkäsin myös kertomuksen nimestä, jotenkin söötti :3
VastaaPoistaJade Essence: Ooh, kiitos kiitos :3 Kehuja on aina kiva kuulla, saavat hymyn korviin (: Kiitoksia kommentista
VastaaPoista